Lupasin aiemmin postata juoksukoulusta ja sen sujuvuudesta. Tässä se lupaus nyt täyttyy;)
Juoksukoulua on takana nyt kuusi viikkoa. Alkuhan oli tosi helppoa, käveltiin viisi minuuttia ja juostiin kaksi minuuttia. Pikkuhiljaa tahti on koventunut ja alussa tulikin tehtyä enemmän kuin piti, se vaan tuntui tosi hyvälle idealle ja homma kulki. Muutama viikko sitten tuli vähän takapakkia, lihakset oli tosi kipeät, ihan kuin olisi jatkuvasti maitohapoilla. Kävin lääkärissä ja verikokeiden jälkeen selvisi, että anemia vaivaa. Ruokavaliosta johtuvaa anemia ei ole vaan ongelman ydin on imeytymishäiriö, vielä ei tosin tiedetä mikä ei imeydy ja miksi. Pidin sitten pari päivää helppoa ja koska olo ei muuttunut, jatkoin reeniä aikataulun mukaan.
Nyt ihmetystä aiheuttaa polvet, niitä viiltää, puristaa, koskee ja sattuu. Lepopäivä juoksusta ei helpota ja välillä lenkkiä saa juosta hampaat irvessä, niin pahalle tuntuu. Ja seuraavana päivänä polvet voi olla ihan kuin ei mitään, juoksu on rentoa ja fiilis loistava. Penikat ei yllätys yllätys ole hirveästi ilmoitellut itsestään ja huomasin, että mitä reilumpaa tahtia juoksee, sen vähemmän tulee penikoiden aiheuttamaa "puujalkaisuutta".
Kaveripiirissä olemme vaihtaneet ajatuksia tästä juoksuharrastuksesta. Kaikilla on kipeytynyt polvet jossain vaiheessa reeniä ja päivien mukaan fiilis vaihtelee. Haaveilen juoksevani niitä kympin lenkkejä tosta vaan jo ennen lumen tuloa, jopa juoksukoulun tavoite on siinä ja aikaa on vielä viisi viikkoa. Sen myönnän, että ohjelma toimii ja olen aika innoissani siitä miten helpolla voi saada näin hyvän fiiliksen. Polviongelmakin voi olla ihan tekninen asia ja kunnon kohotessa ja vauhdin lisääntyessä toivottavasti helpottaa. Kuusi viikkoa on kuitenkin lyhyt aika kropalle tottua taas uudenlaiseen rasitukseen.
Tiedän, että blogimaailmassa on monia juoksun harrastajia ja olisin enemmän kuin iloinen kaikista vinkeistä ja tipseistä polviasian suhteen! Onko kenelläkään tietoa tästä juoksukoulun ohjelman perimmäisestä ideasta, lähinnä ajatuksia herättää se, että onko tässä ohjelmassa mitenkään huomioitu sitä, että ns.vapaapäivien kohdalla ei ole mahdollista levätä vaan liike jatkuu kävellen. Mua nimittäin mietityttää se ettei mulle tule mitään lepopäiviä never, kävelen koiran kanssa pari kertaa päivässä ja mielenkiinnosta aloin seuraamaan lenkkien kuluttavuutta sykemittarin avulla ja totta, lenkit kulkee rasvanpolttosykkeellä ja kulutusta tulee 250-400Kcal/kerta. Ja sitten menen töihin kävelemään, tulee niitä kilometrejä sielläkin vaikkei hiki lennäkkään;)
Ja sitten se ruoka. Sen suhteen en ole tottumuksia muuttanut mitenkään. Kaikki menee mitä annetaan ja sen suhteen en jaksa ressailla, vielä. Karkkejen, lähinnä suklaan suhteen olen saanut kuitenkin itseäni niskasta kiinni. Patukat jää nykyään kaupan hyllylle ja kerran viikossa annan sitten itselleni luvan herkutteluun, geisha-patukka alkaa parin palan jälkeen olla kyllä jo vähän liikaa, ei siitä muuta saa kuin pahan olon. Mutta tietoisuus siitä, että joskus tiukan paikan tullen suklaapatukka pelastaa koko päivän, helpottaa, enkä ajattele asiaa sen ihmeemmin. Toisaalta, kun liikkuu riittävästi, saa syödä mitä vaan, melkein niin paljon kuin haluaa;)
Otsikossa on muuten viime viikon saldo, siis ilman koiralenkkejä, työmatkoja junalle ja takaisin ja työpäiviä. Ja seitsemäs viikko käynnistyy.
PS:Mikä tätä vehjettä vaivaa, en saa kuvia liitetyksi?