Kohtaamisia ja istutuksia

Eilinen vietettiin siellä kirpparilla. Se oli tämän syksyn ensimmäinen kirppisviikonloppu ja ilmeisesti siitä johtuen siellä oli yllättävän hiljaista.

Olen tunnetusti kova höpöttäjä ja tykkään jutella ihmisten kanssa kaiken maailman asioista. Siinä myyntipöydän luona kävi mukavaa porukkaa ja etenkin pari naista jäi mieleen. Toinen oli ostanut talon Bulgariasta ja siitä olisi jaksanut jutella vaikka kuinka kauan. Voin kuvitella miten ihana se talo on, rapattuine seinineen ja kristallikruunuineen. Kaikkea hyvää toivon heille ja onnea uuteen kakkoskotiin! Hän osti mukaansa taulun, jonka laittaa kuulemma keittiöön. Kiva tietää, että taulu pääsee hyvään kotiin;)

Toinen nainen kävi katsomassa myytäviä kirjojani ja yksi VakreHjem lähti hänen mukaansa, viime vuoden keittiöteemanumero. He olivat miehensä kanssa rakentamassa taloa, toivoi saavansa jotakin ideoita uuteen keittiöönsä. Pitkäksi venyi sekin kohtaaminen. Siinä me kaksi toisillemme tuntematonta naista kauhisteltiin sitä miten yksitoikkoinen valikoima suomalaisissa sisustuskaupoissa on. Pitää ihan Tukholmaan asti lähteä, voi kauheeta;) Niinpä, sitä keskustelua mietin vielä illallakin. Sitä miten samanlaisessa muotissa meidän suomalaisten odotetaan toimivan ja jos joku keksii jotakin uutta ja epätavallista, se aiheuttaa muissa kateutta tai vähintäänkin kauhistelua. Tulimme siihen tulokseen, että markkinoilta uupuu vielä "se meidän juttu".





Käytiin tänään Bauhausilla hakemassa ekat syyskasvit. Otin callunoita, hopealankaa, marjakanervan, pari syklaamia ja muratin. Olisin halunnut jonkun havukasvin, mutta mitään oikeankokoista ei ollut. No, mennään nyt pari päivää näillä, lisää kasveja tulee kyllä.


Kirpparimyyjän homma on niin hauskaa ettei siellä malta syödä joten nälkä oli hirveä kun sieltä pois läksimme. Ajoimme suoraan Lauttasaareen ja CasaMareen. Tilattiin pizzat ja siinä syömistä aloittaessa, kysyin Miskalta onko hänen pizzansa hyvää? Alkoi muuten sen maailman ylistäminen, kovaan ääneen tietysti muiden asiakkaiden kuullessa ja loppuun vielä kommentti, että "äiti, täällä ravintolassa taitaa olla IHAN oikea kokki töissä, niin hyvää tää on!". Vähän taisi porukkaa naurattaa...




(Ja kuvat on lainattu netistä, en jaksa edelleenkään perehtyä kamerani sielunelämään).


Lenkit jatkuu. Aurinkoa päiviinne ja ilostun kovasti kommenteista, vink vink!