tiistai 30. syyskuuta 2008

Rusetitkin rempallaan

Otsikko kuvaa hyvin sitä missä vaiheessa täällä kotona mennään. Siis olemme todella vaiheessa. Huokaus. Töiden jälkeen meillä ei virta enää riitä kuin pakolliseen tiskikoneen tyhjennykseen ja täyttöön, syömiseen ja pesulla käyntiin. Ja sitten nukkumaan. Tee kävi ostamassa meille eilen bensakanisterin ja sinne täytettä, tarkoitus oli ajaa tänään tuo metrinen heinä. Tuli migreeni kylään, jää tekemättä ja uutta päivää odotellaan.

Kova polte olisi saada hommat tehtyä. Kävin tänään kiertämässä mun iik-ihanaa-kaupat, en minä mitään saanut ostettua vaikka kivoja juttuja olikin tyrkyllä. Haen ehkä nyt jotain mitä ei ole edes olemassa tai jos on, niin ei mun eurot riitä. Taitaa tulla ikuisuusprojekti tästä, hyvä niinkin, mutta pakkanen aamulla herätti siihen todellisuuteen ettei pesä ole vielä tarpeeksi lämmin;-)

Laitan tänne kyllä kuvia kunhan saan peilit ja taulut seinille, pois lattioilta ja nurkista. Mulla on niin vahva visio tästä kodista, saa nähdä miten käy toteutuksen. Apujoukkoja on kyllä tulossa kunhan saa oman remonttinsa alta pois. Kiitos Eija jo etukäteen. Eilen meillä pyörähti puutarhuri-ystäväni jonka ensimmäinen reaktio oli ettei tämä voi olla minun kotini koska täällä on valkoiset seinät! Reaktio oli niin spontaani ettei jäänyt epäselväksi, että pääsinpäs yllättämään vanhan ystävän valinnoillani. Ja minä tykkään päivä päivältä enemmän näistä valkoisista seinistä. En olisi ihan heti uskonut...







Kävin tänään niissä psykotesteissä. Takki on tyhjä vaikka istua sai koko päivän. Kuukauden sisällä tietää miten meni. Lähden tästä valmistautumaan pienelle happihyppelylle ennen Innoa, pää on ihan puuroa. Pirtsakkaa viikon jatkoa!

PS:Ihana yllätys oli edellisen bloggauksen kommentit! Leena, kerrohan sinne myös terveisiä ja tervetulleita olette käymään koko perheen voimin. Hyvää syksyä teille!
Cia, harmi, että hävisit tavoittamattomiin, tykkäsin vierailla blogissasi. Onko mahdollisuutta jatkoon?

maanantai 29. syyskuuta 2008

Alkuviikkoa

Mulla on alkuviikko vapaata ja heti aamusta kampesin itseni liikkeelle ja koiran kanssa kolmen tunnin maaseutulenkille täällä kotikulmilla. Tahti oli kyllä rauhallinen, kunto ei vain anna vielä periksi, mutta mielen vuoksi oli pakko päästä ulkoilemaan.
Ei riitä sanat kertomaan miten paljon sielu sai ravinnetta tuolta lenkiltä. Hyvänen aika, täällä voin kuulla miten puut humisee ja puista pudonneet lehdet kahisevat jalkojen alla. Suunnattoman hyvillä mielin siis tämäkin viikko alkoi. Ja parasta asiassa on se, että voin nauttia näistä asioista vaikka joka päivä, takapihalta pääsee suoraan metsään ja tilaa riittää. Ihanaa.


Huomenna menen heti aamusta kaupunkiin ja työhön liittyvien asioiden johdosta psykologisiin testeihin. Saa nähdä tuleeko minusta isona vaikka puutarhuri tai linja-autonkuljettaja vai näkyykö vihreää valoa suunnitelmiini vaihtaa työnkuvaa. Mitenkään en voi testiin valmistautua, paitsi nukkumalla hyvät yöunet. Toivon parasta ja toivon, etten ole havittelemassa sellaista ammattia mitkä testitulokset täysin tyrmäävät. Saa nähdä...


Testejen jälkeen jäänkin pitkästä aikaa lempiharrastukseni pariin, kierrän keskustan sisustuskauppoja täysin rauhassa, suunnittelen ja haen ideoita tänne uuteen kotiin. Vähän on kesäistä tunnelmaa täällä meillä ja jotakin uutta talven varalle pitäisi hankkia. On se jännä ilmiö tämä pesänrakentamisviettikin. Jotakin lämmintä ja kodikasta täytyy saada kompensoimaan näitä valkoisia seiniä. Hyvä tekosyy päästä vähän ihastelemaan Riviera Maisoneita, kotona niitä voi sitten markkinoida ostoluvan saamiseksi ;-) Allaolevat kuvat ovat pikku-ukon huoneesta ja miten kaikki tuntuu nyt jotenkin mitäänsanomattomalta, toivottavasti huomenna kassi täyttyy ainakin ideoista ellei tavarasta.
Antoisaa alkanutta viikkoa!



lauantai 27. syyskuuta 2008

Päivän piristeitä

Ajelimme tänään tuonne kirkolle ruokakauppaan ja kauppareissulla tuli käytyä paikallisessa kukkakaupassa ja yllätys oli mieluinen, kivoja sisustusjuttuja löytyi kukkien seasta ja loistavaa palvelua, tulen olemaan vakiasiakas. Pieni mielenpiristys lähti mukaani maljakkoon.





Herra Tee valmisti ruoaksi meille pizzaa, sitä tuli taas vedettyä yli omien tarpeiden. Hyvältä ilmeisesti maistui koska tukkoisesta olosta ja kurkkukivusta huolimatta lautanen tyhjentyi tahdilla joten sekin olkoon osoituksena pizzan maittavuudesta. Ja loppuillan kruunasi puhelu ystävän kanssa ja kipollinen irtokarkkeja joita karvakaverin kanssa yhdessä sohvalla istuen nautiskeltiin.





On tämä elämä vaan ihanaa. Ja pitkästä aikaa viikonloppu, saan olla kotona omieni kanssa. Ihanaa loppuiltaa...

perjantai 26. syyskuuta 2008

Tästä päivästä...

...jää hyvä mieli! Koti alkaa näyttämään kodilta, siivosimme Herra Teen kanssa ja lattianpesujen jälkeen laitoimme matot lattialle ja avot, heti näyttää niin paljon paremmalle, kodikkaalle ja omalle. Hyvä näin. Kieltämättä tämäkin vaati tietysti hirveän rutistuksen, olo huononee päivä päivältä ja lihakset särkee kuin olisin maratoonin juossut. Lääkäri kertoi labratulokset puhelimessa, viruksen aiheuttamaa joten lääkettä ei ole, aika auttaa. Tauti käy nyt yllättävän paljon mun hermoille, paljon olisi tekemistä eikä mitään jaksa, ei kiva.



Tunnelmallista perjantaita kaikille ja kiitos kommenteista, ne ilahduttavat ja lämmittävät sydämessä asti! Taas jaksaa...

torstai 25. syyskuuta 2008

Uuden alussa

Ilmassa on ollut kovaa väsymystä, muutoksen aiheuttamaa stressiä, haikeuttakin. Heikolla hetkellä sitä epäilee itsekkin tuleeko tästä koskaan valmista, loppuuko yllätykset ikinä, saako tästä vielä kodin. Sydän sanoo, että saa, tästä tulee ihana koti meille kaikille ja tulemme täällä viihtymään.





Pikkuhiljaa hyvä tulee sanotaan. Pakko roikkua tässä vanhassa sanonnassa, työmaata nimittäin riittää. Unelmia ja haaveita, ajatusta tehtävien asioiden tärkeysjärjestyksestä nimittäin puhti ei vain meinaa riittää, tauti yrittää yllättää ja verottaa voimia.





Pihalle olisi kiva ehtiä tehdä vielä tälle syksylle jotain. Olemme purkaneet jo terassin, sekin oli saanut kissanpissat päälleensä. Raivasimme jo vähän puskia ja ajatus olisi, jos vaikka terassin tekoon ehtisimme tai rehellisesti sanottuna jaksaisimme. Ensin on kuitenkin ratkaistava niinsanotun nurmikon kohtalo, puolimetristä heinää kasvaa vaikka hevosen tarpeiksi. Eli laidunpaikka olisi vielä vapaana;-)




Viikonloppuna tiedossa vapaata joten eiköhän sitä jotakin aikaiseksi myös saada. Siitä päivitystä sitten tuonnenpana. Ihanaa syyskuista torstai-iltaa, pitäkää huolta toisistanne!

torstai 18. syyskuuta 2008

Home is where...



Olen tullut kotiin. Huolimatta kaikista vastoinkäymisistä mitä kohdallemme tämän muuton yhteydessä tuli eteen, tuntuu hyvälle olla täällä. Huolimatta työmatkan pidentymisestä yli kaksinkertaiseksi, viihdyn silti, jo nyt. Ei me edelleenkään olla kaikkia vastoinkäymisiä selätetty ja hommaa riittää. Asunnon kissanpissaongelma meni terveystarkastajalle asti ja kyllä tässä kaiken hulabaloon keskellä silti olen miettinyt etten halua luovuttaa ja lähteä takaisin kaupunkiin. Onneksi mitään terveydelle haitallista ei ole.

Me ollaan ihan piipussa, niin fyysisesti kuin henkisestikkin. On viimeiset kaksi viikkoa olleet ehkä elämäni karseimmat, täynnä ääretöntä stressiä, siivousta, huolta kaikesta ja sun muuta mitä nyt muuttoihin ikinä voikaan liittyä. Ja siinä välissä olemme yrittäneet hoitaa työt, tukea pikku-ukkoa uuteen alkuun ja kantaneet huolta myös karvakaverista jonka stressi oli myös sitä luokkaa, että korvahan tulehtui. Paljon on silti iloakin, jokaisesta pienestä onnenmurusta pidetään kiinni.

Toivottavasti saisin ensi viikolla jotakin valmiiksi ja kuvia teille. Ja toivon mukaan ehtisimme jo tälle syksylle aloittamaan pihanlaittoa. Ei silti haittaa vaikka keväälle jäisi, täältä en hevillä lähde. Hymyt ja halit kaikille!

perjantai 5. syyskuuta 2008

Hyviä ihmisiä...

...on olemassa, edelleen. Saimme ongelmaamme apua ja tiistaihin mennessä uusi kotimme on ammattilaisten avustuksella pesty ja desinfioitu. Hyvä.



Haimme tänään maalit ja päädyin sitten maalarinvalkoiseen maaliin. Vähän mua mietityttää, mutta tämän hajuhaitan ilmaannuttua päätin, että nyt mennään näillä eväillä ja laitetaan asunto asumiskuntoon ja mietitään sisustuspuolta myöhemmin. Hyvää asiassa on se, että ajan kanssa huomaan miten valo kiertää huoneistossa ja sävyjen valinta helpottuu. Kyllähän tässä jo sormia syyhyttää, minä malttamaton, mutta huomenna töihin vielä kolmeksi päiväksi joten eiköhän tämä odotus tässä mene vähän niinkuin sivussa. Nyt käytän kaiken liikenevän ajan pakkaamiseen.

Meidän pihassa on muuten viinimarjapensas, luumupuu ja muutaman kukkasenkin sieltä tunnistin, ainakin kuunliljoja siellä kasvaa. Eli projektia riittää, mutta mielenkiintoista ja mukavaa puuhaa se on.

Hyvää viikonloppua ja kiitos kun jaksatte lueskella näitä löpinöitä. Ja erityiskiitos kommentoijille!

torstai 4. syyskuuta 2008

Kauhistuksen hirvitys

Ei muuten paljoa naurata. Nyt hirvittää niin ettei järki riitä.

Menimme tänään ensimmäistä kertaa omilla avaimilla uuden kodin ovesta ja voi kauhistus mikä meitä odottikaan. Kyllä mä sen tiesin ettei tässä mihinkään viiden tähden hotelliin olla muuttamassa, mutta ovella leijaili sellainen kissanpissan haju ettei hetkeen ollut varmuutta, pystyykö sisälle menemäänkään. No, me mentiin.



Ja sitten tämä keittiö. Voi kyökki parka, ei voi muuta sanoa. Kaikki paikat repsottaa ja siivoukset ollut vähän niin ja näin. Kyllä tässä nyt sitä positiivista uskoa tarvitaan etten lyö hanskoja tiskiin samantien. Tekisi mieleni muutama ruma sana...

Ei auta itkut nyt. Aamulla soitto isännöitsijälle ja iltarukouksessa pyydän, että ymmärtää yskän ja ottaa heti asian hoitaakseen. Uskon, että hyviä ihmisiä on olemassa ja juuri meidän isännöitsijä yksi heistä. Pitäkäähän peukkuja, että kissanpissaongelma saadaan hoidettua ilman, että täytyy teroittaa kynnet jo ennen muuttoa;-)



Vielä kolme päivää töitä ja sitten remontin kimppuun, muutto 13.9. Saa nähdä miten meidän käy.