Tuolikaunotar ja Kuomat

Kävimme tänään shoppaamassa Sellon alesta pikku-ukolle talvikengät. Aikaa ei ollut sen enempää tuumailuun ja miettimiseen, joten tyydyimme mustiin Kuoma-saappaisiin. Täytyy sanoa, että on niitä nätimpiäkin talvikenkiä nähty, mutta se ei nyt ollut se asia miksi näistä Kuomista kirjoitan.

Kuomat tulevat käyttöön omalle pienelle miehelleni ja sain slaagin, kun sovitimme eri kokoja. Järkytyksekseni jouduin ostamaan Kuomat kokoa 35! Ja tämä käyttäjä on 6-vuotias. Ei siis koululainen vaan äidin oma pieni kultarakas. Mihin tämä aika rientää? Joo, joo, sanottiinhan 2-vuotis neuvolassa, että pitkä poika on tulossa ( pituusarvio 198cm), mutta kun mä en halua, että se kasvaa näin äkkiä ja näin isoksi. Eikö tätä aikaa voisi nyt jotenkin pysäyttää? Onko jotain lääkettä mikä pysäyttää tämä järjettömän kasvun? Vai annanko vähemmän ruokaa? On meillä kerran aiemmin ollut Kuoma Crosserit, koko oli 22 ja ne oli vielä jopa ihan söpöt. Nämä tänään ostetut on ihan sukset. Höh. Toivottavasti ajavat nyt asiansa, lähdemme aamulla Kainuuseen ja siellä elohopealukemat on vähän eri lukemissa, joten lämpöä pitää olla, isollekkin jalalle. Selviän ehkä siellä tästä järkytyksestä...Ja huumorilla kai tästäkin selviän, poikani itse ehdotti josko ottaisimme samantien nelivitoset;)





Pyörähdin vielä jo valmiiksi järkyttyneessä mielentilassa Sellon Pentikillä. Siellä se seisoi liikkeen takaosassa aletuotteiden takana arvokkaana ja kauniina. Medaljonkituoli ja niin kaunis, että happi meinasi loppua tykkänään. Käsittelemätön puupinta ja rouhean karhea pellavaverhoilu. Ihan mun tuoli. Näen sen sieluni silmin ottamassa meitä vastaan eteisen lattialla ryhdikkäänä seisten. Ja mulla on kohta syntymäpäivät, tuoli antaisi vähän tekohengitystä tähän ikääntymiseen. Sekin vielä.


Ihania loppuvuoden pakkaspäiviä teille kaikille, voikaa hyvin! Me olemme nyt lomalla.

Paluu todellisuuteen

Joulu on sitten tältä vuodelta juhlittu, kinkut vedetty ja suklaat mässätty. Ihan hyvä, ei tätä elämäntyyliä kestäisi pää eikä maha, joten potut ja kastike vaan takaisin ruokavalioon.

Olin tänään töissä. Se oli viimeinen työvuoroni näissä hommissa. Tuntuu aika epätodelliselta. Nyt on vapaapäiviä ja sitten muutama lomapäivä kunnes uusi ura odottaa. Saan elää koko kevään "normaali-ihmisten" kahdeksasta-neljään elämää. On tässä taas sopeutuminen;)





Kovasti houkuttaisi nuo kauppojen alennusmyynnit. Saa nähdä mistä huomenna itseni löydän. Jotenkin tämä jouluinen jo kyllästyttää. Ja kohta alkava pommitus ahdistaa. Pakkaan pesueen ja lähden karkuun niitä karkeloita.
Hyvää illan jatkoa!

Hyvää Joulua God Jul Merry Christmas

Kohta valmista

Me saatiin siivottua. Miten onnelliseksi sitä tuleekaan, kun paikat on kuuratttu ja puunattu. Vielä pitää paketoida lahjat. Saa nähdä minkälaista pukettia sitä yön hiljaisina tunteina valmistuu. Ehkä sisältö on se tärkein;)





Tulppaanit nappasin mukaani kauppareissulla. Meille ei voi tuoda hyasintteja, migreeni innostuu moisesta tuoksusta joten mahdollisimman tuoksutonta olla pitää. Samoin kynttilät, ei hajuja.





Tunnelmallista aatonaattoiltaa!

Yllätysvieras

Saimme viime yönä yllätysvieraan ja sen myötä kaksi työvuoroa jää nyt tekemättä. Pikku-ukolla on vatsatauti. Vatsapöpö toi myös kuumeen ja päänsäryn. Toivottavasti saamme tämän ei-toivotun vieraan ulos tästä talosta viimeistään huomenna. Suunnitelma ei sisältänyt jouluksi tämän kaltaista seuraa.





Huomenna laitan kodin kuntoon, siivoan, asettelen, ratustelen yksityiskohtia. Ja toivon parasta etten itse makaa reporankana taudin kourissa. Tänään sain raivattua loputonta sisustuslehtipinoani, heitin surutta roskiin kotimaiset vuosikerrat. Leikkasin hyvät ideat ja kauniit tunnelmat talteen, en malta odottaa uuden vuoden alkua ja makuuhuoneen laittoa. Se kuuluu suunnitelmaan.


Hauskaa illan jatkoa!

Kolme yötä jouluun

Viikonloppu on ollut täynnä puuhaa ja askaretta monenlaista. Hyvältä näyttää vaikka ensin meinasi jo pieni paniikki iskeä. Vielä pari pakettia pitäisi hakea ja sitten lahjat kääreisiin. Se homma odottaa aatonaattoyönä töiden jälkeen. Laitan glögit kuumaksi ja virittäydyn tunnelmaan syvään huokaisten.


Pieni apulainen on ollut tomerana työntouhussa. Ei meillä näin hyvällä mallilla hommat olisikaan jos yksin olisin puurtanut. Pienet kädet leipoivat piparit...



...ja koristeli kuusen.



Viime vuotinen joulupukkikoriste pääsi lasikuvun alle suojaan. Paikka varmaan vielä vaihtuu, ei kait siellä kaapissa voi joulua viettää, se kun on edelleen siivoamatta.



Säätiedotus lupailee hyvää meille joulunviettäjille tänne Etelä-Suomeen. Kohta alkaa jännittämään tuleekohan se pukki tännepäin porolla vai millä, luntakin pitäisi sadella ennen aattoa.
Hyvää sunnuntai-iltaa!

Lihasmuistin varassa

Olen toiminut koko viikon lähes kokonaan lihasmuistini varassa. Osaan ulkoa reitin kotoa töihin, sormet hakeutuvat automaattisesti oikeille näppäimille töissä. Jaksan vielä syödä ja laskea päiviä aatonaattoon. Nyt on tiukilla tämä jaksaminen, työ vie voimat. Hyvä, että on vielä työpaikka, en valita. Edelleen kaikki jouluvalmistelut tekemättä, mutta sitä en jaksa miettiä enkä ressata. Näillä mennään. Tulee se joulu tänne meillekkin, kaikesta huolimatta. Yhden loistoidean olen kyllä saanut, kaikilla pitäisi olla kaksi viikkoa ennen joulua lomaa, aikaa valmistua tulevaan juhlaan kiireettä ja ehdottomasti ilman työtä. Koko Suomi hiljenisi eikä tarttisi kulkea henkensä kaupalla lihasmuistin varassa. Viikonloppu vapaata, kaikki tekeminen kasaantuu kahteen päivään. Suorituskyky miinuksella, nähtäväksi jää mihin kykenee. Onneksi mieli on hyvä, oikeastaan kaikki vaan naurattaa. Vielä.




Loma alkaa reilun viikon päästä. Johtuen olosuhteista, loma on täynnä työtä. Kivaa tekemistä, omia juttuja. Tämä hylly saa uuden pinnan. Sille on paikka valmiina. Siitä tulee hyvä ja se on tärkeä, sain sen ystävältäni, joka muisti minut kun hylly oli päätymässä kirpputoripöytään. Nyt se on turvassa, uudessa kodissa. Kiitos Hanne.





Jossain blogissa näin spreijattuja olkipukkeja. Se käsittely tehtiin täälläkin. Possukin sai osansa. Nyt on hyvä, paljon parempi. Kiitos vaan vinkistä! Nauhat puuttuu vielä, yritän laittaa nekin viikonloppuna. Ei haittaa vaikka jäävät laittamatta, tykkään niistä silti.
Ja kiitos kommenteista, ne ovat tärkeitä.

Paketointiasiaa

Ajatukset ovat viime päivinä pyörineet lahjapakettejen teossa. Ei sillä, että olisin yhtään lahjaa vielä hankkinut, mutta kovasti olen suunnitellut miten tehdä kauniita ja saajansa näköisiä paketointeja. Ihan hirveät on paineet asian suhteen. Nettiputiikkejen valikoimaa lahjapapereiden osalta olen selaillut kuumeisesti, lukenut asiasta lehdistä ja kirjoista eikä mitään selkeää mielikuvaa päässä vieläkään. Miltä siis näyttäisi kuusivuotiaan paketti, entä kuusitoistavuotiaan? Johan sitä kymmenen vuoden ikäero pitää näkyä siinä paketissakin vai mitä?

Ainakin se noista lehtijutuista tuli selväksi ettei kantsi mennä ostamaan mitään joulupukkipaperia vaan etsiskellä jotakin yksilöllisempää. Käykö nyt niin, että hommaankin ensin kaikki paketointitarpeet ja vasta sitten niihin sopivat lahjat? Silloin pitäisi minunkin onnistua.





Mukavaa loppuviikkoa ja stressitöntä joulunalus aikaa!

Joulukuun kuudes

Tänään retkeiltiin historiallisesti merkittävässä Porkkalassa. Ihana paikka joka herättää suuria ja kipeitä tunteita kotiseutumme alkuperäisissä, vanhemmissa asukkaissa. Eväät meillä repussa, rauhallista samoilua metsässä ja kaupan päälle hyvä mieli. Kohmeiset sormet sulatettiin lämmintä glögiä rantakalliolla juoden. Muovipussiin keräsin puista tippuneita isoja käpyjä, eläimen tai ihmisen repimää jäkälää ja kuusen oksia. Saa nähdä mitä käyttötarkoitusta niille keksin.





Kohta pääsemme kotikokkimme herkkupöydän ääreen. Nam. Ja sitten sohvan nurkkaan villasukat jalassa katsomaan linnan juhlia. Ansioituneiden ja vähemmän ansioituneiden ihmisten juhla-asuja arvostellen sujuu siis loppuilta, hauskaa viihdettä:)
Malja itsenäiselle Suomelle ja nöyrä kiitos niille, jotka sen meille itseään säästämättä taistelivat. Kiitos.


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lääkärinmääräys

Pikku-ukko sairasti rajun vatsataudin korkealla kuumeella ja lääkärin määräyksestä täällä on vietetty pari viime päivää vaakatasossa. Vatsan tyhjennyksen jälkeen uni on maistunut niin potilaalle kuin myös hoitavalle henkilökunnalle. Ihanaa, pitkästä aikaa hyvä, levännyt fiilis. Ei tarvitse kokoajan suorittaa, saa vaan olla ja nauttia olostaan.





Tänään jo normaalivedossa tuo pieni mies, ei tietoakaan mistään taudeista. Kuumeeton päivä, leikkiä, pelaamista ja yleistä hyggeilyä (opin uuden sanan Ruusutapetin Nannalta). Minäkin sitten piristyneenä pakkolevosta innostuin tyhjentämään meidän etupihan kaikesta ylimääräisestä, siivosin ja pesinpä vielä keittiön kaapitkin. Hyvä homma, ollaan askel lähempänä joulua. Tuossa siivotessa puutelista taas venyi entisestään, mistä saada kaikki se aika ja etenkin ne tarvittavat eurot jotta tämä asunto joskus saataisiin toimivaksi. Huhhuh, ei auta kuin sorvin ääreen...


Leppoisaa keskiviikon jatkoa!