Rusetitkin rempallaan

Otsikko kuvaa hyvin sitä missä vaiheessa täällä kotona mennään. Siis olemme todella vaiheessa. Huokaus. Töiden jälkeen meillä ei virta enää riitä kuin pakolliseen tiskikoneen tyhjennykseen ja täyttöön, syömiseen ja pesulla käyntiin. Ja sitten nukkumaan. Tee kävi ostamassa meille eilen bensakanisterin ja sinne täytettä, tarkoitus oli ajaa tänään tuo metrinen heinä. Tuli migreeni kylään, jää tekemättä ja uutta päivää odotellaan.

Kova polte olisi saada hommat tehtyä. Kävin tänään kiertämässä mun iik-ihanaa-kaupat, en minä mitään saanut ostettua vaikka kivoja juttuja olikin tyrkyllä. Haen ehkä nyt jotain mitä ei ole edes olemassa tai jos on, niin ei mun eurot riitä. Taitaa tulla ikuisuusprojekti tästä, hyvä niinkin, mutta pakkanen aamulla herätti siihen todellisuuteen ettei pesä ole vielä tarpeeksi lämmin;-)

Laitan tänne kyllä kuvia kunhan saan peilit ja taulut seinille, pois lattioilta ja nurkista. Mulla on niin vahva visio tästä kodista, saa nähdä miten käy toteutuksen. Apujoukkoja on kyllä tulossa kunhan saa oman remonttinsa alta pois. Kiitos Eija jo etukäteen. Eilen meillä pyörähti puutarhuri-ystäväni jonka ensimmäinen reaktio oli ettei tämä voi olla minun kotini koska täällä on valkoiset seinät! Reaktio oli niin spontaani ettei jäänyt epäselväksi, että pääsinpäs yllättämään vanhan ystävän valinnoillani. Ja minä tykkään päivä päivältä enemmän näistä valkoisista seinistä. En olisi ihan heti uskonut...







Kävin tänään niissä psykotesteissä. Takki on tyhjä vaikka istua sai koko päivän. Kuukauden sisällä tietää miten meni. Lähden tästä valmistautumaan pienelle happihyppelylle ennen Innoa, pää on ihan puuroa. Pirtsakkaa viikon jatkoa!

PS:Ihana yllätys oli edellisen bloggauksen kommentit! Leena, kerrohan sinne myös terveisiä ja tervetulleita olette käymään koko perheen voimin. Hyvää syksyä teille!
Cia, harmi, että hävisit tavoittamattomiin, tykkäsin vierailla blogissasi. Onko mahdollisuutta jatkoon?