Uuden alussa

Ilmassa on ollut kovaa väsymystä, muutoksen aiheuttamaa stressiä, haikeuttakin. Heikolla hetkellä sitä epäilee itsekkin tuleeko tästä koskaan valmista, loppuuko yllätykset ikinä, saako tästä vielä kodin. Sydän sanoo, että saa, tästä tulee ihana koti meille kaikille ja tulemme täällä viihtymään.





Pikkuhiljaa hyvä tulee sanotaan. Pakko roikkua tässä vanhassa sanonnassa, työmaata nimittäin riittää. Unelmia ja haaveita, ajatusta tehtävien asioiden tärkeysjärjestyksestä nimittäin puhti ei vain meinaa riittää, tauti yrittää yllättää ja verottaa voimia.





Pihalle olisi kiva ehtiä tehdä vielä tälle syksylle jotain. Olemme purkaneet jo terassin, sekin oli saanut kissanpissat päälleensä. Raivasimme jo vähän puskia ja ajatus olisi, jos vaikka terassin tekoon ehtisimme tai rehellisesti sanottuna jaksaisimme. Ensin on kuitenkin ratkaistava niinsanotun nurmikon kohtalo, puolimetristä heinää kasvaa vaikka hevosen tarpeiksi. Eli laidunpaikka olisi vielä vapaana;-)




Viikonloppuna tiedossa vapaata joten eiköhän sitä jotakin aikaiseksi myös saada. Siitä päivitystä sitten tuonnenpana. Ihanaa syyskuista torstai-iltaa, pitäkää huolta toisistanne!