Lauantaipäivää vietin matonpesun, liinavaatteiden mankeloinnin ja muun kodin yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Taloyhtiöllämme on käytössä painepesuri ja matonpesu sikäli helppoa vaikkei perinteistä mäntysuopa-juuriharja-menetelmää mikään voita, muutama tahra mattoon jäi ja Alman karvat eivät hievahtaneetkaan. No, ei voi mitään, puhdas tuoksu ja tietoisuus siitä, että matto on pesty riittää.
Illan vietin yksin pikkumiehen kanssa joka nukahti jo seitsemältä, oli oiva tilaisuus alkaa somistamaan kotia. Ystävättäreni Päivi "käväisi seuranani", suurkiitos avusta. Hällä se on semmoinen sisustussilmä ettei toista ole nähty! Kyllä näitä pientavaroita kuskattiinkin ees-sun-taas, ei hyvä, nyt on pliisua, nyt on liikaa, ei sovi tyylillisesti jne, tiedäthän tuon...
1 kommentti:
Heippa, eikö olekkin ihanaa kun on ystävä jonka puoleen voi kääntyä sisustusasioissa. Kaksin aina kaunihimpi:)ja mikäs sen ihanampaa kuin yhteiset harrastukset, vai mitä.
Kaunista jälkeä olette saaneet aikaiseksi, minulla näyttää tämä aika menevän tässä kun polkaisen blogilta toiselle:))
Lähetä kommentti