Kauppoja ja hevosia

Terveisiä Tampereelta. Mukava oli käydä, tavata vanhaa ystävää. Kiersin "pakolliset" kaupat, Kantriinaan oli päästävä Riviera Maisoneita ihastelemaan. Perinne velvoittaa eli Laukon torilla oli juotava kahvit ja syötävä munkki, tietysti samassa paikassa kuin aina ennenkin. Ja sitten raveihin.

Mukava oli seurata raveja katsomon puolelta. Jännä olotila, erilainen kuin yleensä. Huomasin jännittäväni entisten hoidokkieni puolesta, samaa tunnetta ei tule kun itse laittaa hevosta radalle . Pelihimokin iski ja tein muutamia lappuja, sain jopa muutaman euron vaikka maltilla pelasin. Täytyy myöntää, että parempi vaan minun pysyä siellä talikon varressa, ei ne pelihommat multa luonnistu.

Huomenna olen merellisissä tunnelmissa, siitä lisää loppuviikosta. Nautitaan vielä kesästä!

Kohtaamisia

Aloitin tänään viiden päivän vapaapäiväputken.
Oli suunnitelmissa siivousta, pyykinpesua, kävelylenkkejä, arkista puhdetta. Aamu alkoi suunnitelman mukaan, mutta suunnitelma muuttui kohdatessani tarhan portilla tyttäreni entisen ja poikani nykyisen hoitajan. Hän on vielä lomalla. Juttelimme, vaihdoimme kuulumisia ja ajatuksia. Hänellä oli aikaa, lomalaisella, päätin, että minullakin on. Oli ihana jakaa ilot ja surut. Karvakaveri ei saanut pitkää lenkkiä, oli varmaan tyytyväinen. Ainakin lötköttely puun alla varjossa kertoi siitä. Alma sai extra-rapsutukset.
Iltapäivällä tuli ystäväni töiden jälkeen "pyörähtämään". Piti juoda kahvit ja jatkaa matkaa. Meni tunti ja toinen, lopulta viisi tuntia. Oli niin hyvä jutella, olla yhdessä. Ihmetellä, pohtia tätä elämää, suunnitella tulevaa. Kiitos Lotta ajastasi, tulipas tarpeeseen. Jäi hyvä mieli.

PS: Pyykit tuli pestyä, imuroitua sen verran ettei tukehduta koirankarvoihin. Tärkein hetki kuitenkin oli aika, jonka pelasimme pikkumiehen kanssa sulkapalloa. Ei haittaa vaikka pölyt jäi pyyhkimättä ja lattiat luuttuamatta, pikkumies pyysi pelaamaan, viettämään pienen hetken kahden. Huomenna on uudet kohtaamiset, menen Tampereelle. Kerron myöhemmin mitä siellä näin ja koin, ketä tapasin. Kaikki on suunniteltu.

Tekstit

Pidän astioista joissa on tekstejä. Niissä on vaan jotain, en oikein itsekkään ymmärrä mitä, mutta puoleensa ne vetää. Nämäkin tuikkukipot, kohta niissä palaa kynttilät iltaisin ja tekstit tulevat kauniisti esille.

Tunnelmallista lauantai-iltaa kaikille!

Haavekuvia

Haaveilen reissusta Tukholmaan, toivottavasti jo tulevana syksynä pääsisi lähtemään. Eli paljon en pyydä, pakko päästä käsin koskemaan Ocean Housen tavaroihin, hypistelemään ja ihastelemaan. Nämä ovat ihania.





kuvat: Ocean House

Lähdenkin tästä töihin, ilmaisia kun ei nämä haaveet ole ;-)

Aurinkoista viikonloppua!

Juhlan aika

Rakas tyttäreni, esikoiseni täyttää tänään 16-vuotta.



Tuntuu niin hurjalta tämä ajan kuluminen. Vuodet vierivät, mustasta irokeesi-tukkaisesta vauvasta kasvoi nuori neiti, joka on päättänyt peruskoulun ja tekee elämässään suuria päätöksiä tulevaisuutensa varalle. Äitiä hirvittää, ainakin välillä. Sitä yrittää lapsensa tietä silottaa, varoittaa vaaroista ja epäonnistumisista, toivoo helpompaa polkua kuin itsellä. Aina ei auta puheet, tuntuvat menevän kuuroille korville. Seuraan sivusta ja olen valmiina ottamaan kiinni, tukemaan ja seisomaan rinnalla. Välillä ottaa koville, meillä molemmilla. Tiedä kuitenkin, että täällä olen, sinua varten jos ja kun tarvitset apua. Elämä kantaa, siihen voit uskoa aina. Olet rakas!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Pikku-ukko oppi taannoin ajamaan ilman apupyöriä. Toisaalta suuri helpotus, meille molemmille siis, apupyörillä ajaminen on raskasta. Nyt voimme tehdä yhdessä kävelylenkkejä karvakaverin kanssa, hän pyörällä ja minä kävellen. Ihanaa. Näin minä siis ajattelin. Totuus paljasti sitten sen toisen puolen. Mikä on lopputulos, kun vauhtia pyöräilyssä on enemmän kuin taitoa?

Olimme eräänä päivänä kävelyllä. Kuljimme joen rantaa, pikku-ukko komennoista huolimatta sata metriä edellä. Pyöräily näytti siltä, että oli juotu muutakin kuin mehua. Hänen takanaan aikuinen omalla pyörällään ja molempien turvallisuuden takaamiseksi, tämä aikuinen sitten soittamaan pyöränsä kelloa. Pikku-ukon keskittyminen herpaantui hetkeksi, katsoi taakseen, laski jalat polkimilta ja antoi pyörän vieriä - kohti jokea! Onhan minua ennenkin sanottu kovaääniseksi, mutta luulen, että sinä hetkenä huutoni "jalat polkimille, jarruta!" kuultiin kilometrien säteellä. Viime hetkillä pyörä pysähtyi ja kaatui, onneksi.

Yritin toista lähestymistapaa komentelun sijaan. Poikani on hyvin kilpailuhenkinen 6-vuotias, vain voitto merkitsee. Sanoin, että mielestäni täysillä vauhdeilla ajaminen on ihan lällyä, sen osaa kukavain, mutta hiljaa ei osaakkaan kaikki ajaa. Kokeilkaa, vaatii muuten enemmän tasapainoa. Sitä alettiin siis harjoittelemaan - onhan se kuitenkin tärkeintä, että on parempi kuin muut ,-)

Harjoitukset siis jatkuvat, niin monta asiaa pitää kerrallaan hallita. Pyörä, muut ihmiset, liikenne ja kaikki, on siinä tekemistä vilkkaalle 6-vuotiaalle.

Tässä vielä kyseinen menopeli:

Tunnustus Award

Tässä tunnustuksen "säännöt":

1.Voittaja voi laittaa kyltin omaan blogiin

2.Laita linkki siihen blogiin mistä sait tämän kyltin

3.Nimeä vähintään 7 blogia tämän palkinnon saajiksi

4.Laita linkit näihin 7 blogiin

5.Jätä viestiä niihin blogeihin jotka nimesit voittajiksi


Here are the "rules":

1.The winner can put the blog of the sign to an own one

2.Put blog to it, the link from where you got this sign

3.Name at least 7 blogs as the recipients of this prize

4.Put 7 blogs to these, the links

5.Leave a note to those blogs you have named the winners


Minun valintani, olkaa hyvät / My choice, please

1. Villa Veranda

2. Villa Vaarala

3. Karnas Hus

4. Maatiaiselämää

5. Elämää Mamselin maatilalla

6. Nellies Ute & Inne

7. Paperia Pariisista


Aurinkoista viikon jatkoa!

Sunny week of extension!