Puutunutta

Mun bloginpito on ihan puutunutta ja väsynyttä touhua. Ei vaan jaksa nyt innostaa, kuten ei moni muukaan asia tällä hetkellä. Tulin siihen tulokseen, että Aatula jää nyt tauolle. Palaanko, sen aika näyttää ja missä muodossa. Täytyy pohtia uudelleen miten paljon sitä on valmis itsestään ja elämästään kenelle tahansa kertomaan. Pitäisikö blogi laittaa salasanan taakse, tulisiko jutut silloin sielusta asti vai olisinko yhtä pinnallinen hömpänpömppä? Mitä, missä, milloin ja kenelle? Koko homma on siis ihan haussa enkä ole yhtään kartalla miten jatkaa.

Viime aikoina on monissa blogeissa ollut postauksia näistä kommentoinneista. No, samoja fiiliksiä täälläkin. Kuka ja ketkä täällä käy, kommenttiloota ammottaa lähes tyhjänä. Puhelinkaan ei soi kuten ennen vaikka tietääkseni monikaan ystävistäni ei täällä vieraile joten ihmetyttää kuka täällä sitten käy kun laskuri kuitenkin kulkee eteenpäin hitaasti mutta varmasti.

Itse olen tosi huono kirjoittelemaan kommentteja. Käyn päivittäin monissa blogeissa eikä aika yksinkertaisesti riitä kommenttien kirjoitteluun. Juu, tiedän, seli, seli, mutta en kai voi itse hirveästi kommentteja odottaa ellen niitä myös itse käy kirjoittamassa? Yritän tämän tauon aikana parantaa tapani tämänkin asian suhteen.




(kuvat:Artwood)

Jään nyt keräämään uutta puhtia ja toivotan kaikille oikein hyvää syksyn jatkoa ja nöyränä kiitän kaikkia jotka tänne Aatulaan ovat kommenttinsa kirjoittaneet. Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin: Kiitän ja kumarran!

Syyslomalla

Vietän tämän viikon syyslomaa. Huomisesta myös Miskalla on pari päivää vapaata koulusta ja saamme viettää aikaa keskenämme. Ihan luksusta.

Kävimme tänään katsomassa Sirkus Finlandian näytöksen ja hauskaa oli. Suosittelen. Viime kerrasta on aikaa vierähtänyt tovi, laskeskelin, että noin 35 vuotta. Huoh. Mihin nämä vuodet kiirii?



Huomenna meidän kylään avataan uusi kauppakeskus ja sinne suuntaamme heti aamusta kunhan heräämme. Myös Key West- sisustusliike avaa ovensa siellä ja innolla odotan mitä tuleman pitää. Illalla olenkin katsomassa Montya eli suuntaan Areenalle Hihs:n. Mukava päivä taas tiedossa;)

Viikko kuusi: 2h20min, yhteensä 2372Kcal

Lupasin aiemmin postata juoksukoulusta ja sen sujuvuudesta. Tässä se lupaus nyt täyttyy;)

Juoksukoulua on takana nyt kuusi viikkoa. Alkuhan oli tosi helppoa, käveltiin viisi minuuttia ja juostiin kaksi minuuttia. Pikkuhiljaa tahti on koventunut ja alussa tulikin tehtyä enemmän kuin piti, se vaan tuntui tosi hyvälle idealle ja homma kulki. Muutama viikko sitten tuli vähän takapakkia, lihakset oli tosi kipeät, ihan kuin olisi jatkuvasti maitohapoilla. Kävin lääkärissä ja verikokeiden jälkeen selvisi, että anemia vaivaa. Ruokavaliosta johtuvaa anemia ei ole vaan ongelman ydin on imeytymishäiriö, vielä ei tosin tiedetä mikä ei imeydy ja miksi. Pidin sitten pari päivää helppoa ja koska olo ei muuttunut, jatkoin reeniä aikataulun mukaan.

Nyt ihmetystä aiheuttaa polvet, niitä viiltää, puristaa, koskee ja sattuu. Lepopäivä juoksusta ei helpota ja välillä lenkkiä saa juosta hampaat irvessä, niin pahalle tuntuu. Ja seuraavana päivänä polvet voi olla ihan kuin ei mitään, juoksu on rentoa ja fiilis loistava. Penikat ei yllätys yllätys ole hirveästi ilmoitellut itsestään ja huomasin, että mitä reilumpaa tahtia juoksee, sen vähemmän tulee penikoiden aiheuttamaa "puujalkaisuutta".

Kaveripiirissä olemme vaihtaneet ajatuksia tästä juoksuharrastuksesta. Kaikilla on kipeytynyt polvet jossain vaiheessa reeniä ja päivien mukaan fiilis vaihtelee. Haaveilen juoksevani niitä kympin lenkkejä tosta vaan jo ennen lumen tuloa, jopa juoksukoulun tavoite on siinä ja aikaa on vielä viisi viikkoa. Sen myönnän, että ohjelma toimii ja olen aika innoissani siitä miten helpolla voi saada näin hyvän fiiliksen. Polviongelmakin voi olla ihan tekninen asia ja kunnon kohotessa ja vauhdin lisääntyessä toivottavasti helpottaa. Kuusi viikkoa on kuitenkin lyhyt aika kropalle tottua taas uudenlaiseen rasitukseen.

Tiedän, että blogimaailmassa on monia juoksun harrastajia ja olisin enemmän kuin iloinen kaikista vinkeistä ja tipseistä polviasian suhteen! Onko kenelläkään tietoa tästä juoksukoulun ohjelman perimmäisestä ideasta, lähinnä ajatuksia herättää se, että onko tässä ohjelmassa mitenkään huomioitu sitä, että ns.vapaapäivien kohdalla ei ole mahdollista levätä vaan liike jatkuu kävellen. Mua nimittäin mietityttää se ettei mulle tule mitään lepopäiviä never, kävelen koiran kanssa pari kertaa päivässä ja mielenkiinnosta aloin seuraamaan lenkkien kuluttavuutta sykemittarin avulla ja totta, lenkit kulkee rasvanpolttosykkeellä ja kulutusta tulee 250-400Kcal/kerta. Ja sitten menen töihin kävelemään, tulee niitä kilometrejä sielläkin vaikkei hiki lennäkkään;)

Ja sitten se ruoka. Sen suhteen en ole tottumuksia muuttanut mitenkään. Kaikki menee mitä annetaan ja sen suhteen en jaksa ressailla, vielä. Karkkejen, lähinnä suklaan suhteen olen saanut kuitenkin itseäni niskasta kiinni. Patukat jää nykyään kaupan hyllylle ja kerran viikossa annan sitten itselleni luvan herkutteluun, geisha-patukka alkaa parin palan jälkeen olla kyllä jo vähän liikaa, ei siitä muuta saa kuin pahan olon. Mutta tietoisuus siitä, että joskus tiukan paikan tullen suklaapatukka pelastaa koko päivän, helpottaa, enkä ajattele asiaa sen ihmeemmin. Toisaalta, kun liikkuu riittävästi, saa syödä mitä vaan, melkein niin paljon kuin haluaa;)

Otsikossa on muuten viime viikon saldo, siis ilman koiralenkkejä, työmatkoja junalle ja takaisin ja työpäiviä. Ja seitsemäs viikko käynnistyy.

PS:Mikä tätä vehjettä vaivaa, en saa kuvia liitetyksi?

Habitare

Olen vuosia käynyt Habitare-messuilla ja odotukset on aina ollut korkealla, onhan kyseessä Suomen suurimmat sisustusalanmessut. Ja yhtä monta kertaa olen karvaasti pettynyt messujen antiin. Liian tätä päivää mun makuun. Tänä vuonna en odottanut mitään, tiesin suurinpiirtein mitä odottaa. Ainoa pettymys tuli Boknäsin osastolla, ei Flamantia! Silti niiden osasto oli mun mielestä taas paras ja kiva oli nähdä uusi lumivalkoinen. Joten seuraavana vapaapäivänä suuntaan Fabianinkadun myymälään kuolaamaan Flamantia, ovat kuulemma saaneet juuri uudistukset myymälässä valmiiksi.


Muutaman kuvan räpsin, ja nimenomaan räpsin, hirveästi ihmisiä ja kuvatessa piti olla tosi nopea ellei halunnut kuvata messukävijöitä:)

ACollection


Les Tissus Colbert. Aivan ihana värimaailma ja hyvin tehty osasto. Kauniit kankaat. Tahtoo vaikka mitä...



Jaa-a, en muista mistä tuli tämä räpsittyä


Boknäs. Osastolla voi osallistua kilpailuun jossa pääpalkintona loppuelämän huonekalut. Käykää ihmeessä kurkkaamassa osastoa jos messuille menette. Sori huono kuva, mutta porukkaa oli laumoittain.



Nythän messuilla voi tehdä myös ostoksia, näin ainakin ymmärsin sisustuslehtien jutuista. Hämmästytti ettei tarjonta nyt ihmeellinen ollut, olisin tarvinnut torkkupeittoa, lyhtyä sun muuta. Ainoat ostokseni olivat Soap Factoryn pari saippuaa.


Voihan vapaapäivän huonomminkin viettää joten ihan tyytyväinen olen, että tuli lähdettyä. Ja seura oli hyvää, kiitos Katja. Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti Flamant palaa!

Kohtaamisia ja istutuksia

Eilinen vietettiin siellä kirpparilla. Se oli tämän syksyn ensimmäinen kirppisviikonloppu ja ilmeisesti siitä johtuen siellä oli yllättävän hiljaista.

Olen tunnetusti kova höpöttäjä ja tykkään jutella ihmisten kanssa kaiken maailman asioista. Siinä myyntipöydän luona kävi mukavaa porukkaa ja etenkin pari naista jäi mieleen. Toinen oli ostanut talon Bulgariasta ja siitä olisi jaksanut jutella vaikka kuinka kauan. Voin kuvitella miten ihana se talo on, rapattuine seinineen ja kristallikruunuineen. Kaikkea hyvää toivon heille ja onnea uuteen kakkoskotiin! Hän osti mukaansa taulun, jonka laittaa kuulemma keittiöön. Kiva tietää, että taulu pääsee hyvään kotiin;)

Toinen nainen kävi katsomassa myytäviä kirjojani ja yksi VakreHjem lähti hänen mukaansa, viime vuoden keittiöteemanumero. He olivat miehensä kanssa rakentamassa taloa, toivoi saavansa jotakin ideoita uuteen keittiöönsä. Pitkäksi venyi sekin kohtaaminen. Siinä me kaksi toisillemme tuntematonta naista kauhisteltiin sitä miten yksitoikkoinen valikoima suomalaisissa sisustuskaupoissa on. Pitää ihan Tukholmaan asti lähteä, voi kauheeta;) Niinpä, sitä keskustelua mietin vielä illallakin. Sitä miten samanlaisessa muotissa meidän suomalaisten odotetaan toimivan ja jos joku keksii jotakin uutta ja epätavallista, se aiheuttaa muissa kateutta tai vähintäänkin kauhistelua. Tulimme siihen tulokseen, että markkinoilta uupuu vielä "se meidän juttu".





Käytiin tänään Bauhausilla hakemassa ekat syyskasvit. Otin callunoita, hopealankaa, marjakanervan, pari syklaamia ja muratin. Olisin halunnut jonkun havukasvin, mutta mitään oikeankokoista ei ollut. No, mennään nyt pari päivää näillä, lisää kasveja tulee kyllä.


Kirpparimyyjän homma on niin hauskaa ettei siellä malta syödä joten nälkä oli hirveä kun sieltä pois läksimme. Ajoimme suoraan Lauttasaareen ja CasaMareen. Tilattiin pizzat ja siinä syömistä aloittaessa, kysyin Miskalta onko hänen pizzansa hyvää? Alkoi muuten sen maailman ylistäminen, kovaan ääneen tietysti muiden asiakkaiden kuullessa ja loppuun vielä kommentti, että "äiti, täällä ravintolassa taitaa olla IHAN oikea kokki töissä, niin hyvää tää on!". Vähän taisi porukkaa naurattaa...




(Ja kuvat on lainattu netistä, en jaksa edelleenkään perehtyä kamerani sielunelämään).


Lenkit jatkuu. Aurinkoa päiviinne ja ilostun kovasti kommenteista, vink vink!

Kirppikselle mars!

Pidemmän aikaa olen vatvonut ja veivannut näitä sisustusasioita, haaveillut tyhjästä aloittamisesta ja yrittänyt miettiä mihin suuntaan nyt tätä kotia lähden viemään. Sisustus muuttuu, se on selvä ja aika selvää sekin, miten ja mihin. Ja neljänkympinkriisiä tässä kait elellään;) Mutta aloitan tyhjennyksestä ja seuraavat kaksi sunnuntaita vietän Helsingin Jäähallilla myymässä tarpeettomaksi käynyttä tavaraa.





Kuvassa olevaa Juvin tv-kaappia olen myös myymässä, samoin lasivitriiniä joka on uskollisesti palvellut kotiamme jo viisitoista vuotta. No, nyt ollaan tien päässä ja jotenkin vaan on luovuttava vanhasta saadakseen tilalle uutta. Miten on HuutoNetin laita tänä päivänä, vieläkö tavara vaihtaa omistajaansa?


Mukavaa viikonloppua kaikille! Jatkan kamojen lajittelua.

ps: Juoksukoulu etenee ohjelman mukaisesti, kirjoittelen niistä asioista myöhemmin lisää

Koulut alkoi

Miskasta tuli tänään koululainen. Haikeana jäin katselemaan kuinka reippaasti pikku mies meni jononjatkoksi kuultuaan nimensä ja paineli iso reppu selässään koulun ovesta sisään kavereiden ja opettajan kanssa. Mulla on jotenkin nyt vaikeaa tämä luopuminen ja uuden oppiminen kuin lapsella ja hyvä niin, näin sen pitää mennäkkin. Ja hienosti oli päivä sujunut! Niin mukavaa oli ollut, että aikoo kuulemma vielä huomennakin kouluun mennä;) (Se luokanvaihto muuten onnistui!)





Ja tänään oli myös mun elämäntaparemontin eka päivä. Aloitin juoksukoulun ja näillä töppösillä sitä sitten kilometrejä olisi tarkoitus kerätä. Aamupäivällä ähelsin pienen pilates-tuokion, avasin vähän paikkoja puuskuttaen ja ähkien vain huomatakseni miten sairaan jäykkä ja väärin hengittelevä luojanluoma olenkaan;) Täytyy todeta, että pitkä ja kivinen tie on edessä korsetin metsästyksessä! Hivenen itselleni vihaisena miten olen saattanutkin itseni tähän jamaan, hyi mua.





Kansalaisopiston ilmoittautumispäiväkin oli tänään. Sain ängettyä itseni "hyvän olon tunnille", jonka tuntikuvaus lupaa lihasten huoltoa ja kehon jännitystilojen avausta. Just tätä mä nyt tarvitsen! Pilates-tunnille en mahtunut, sain 10. varasijan joten pakko lähteä Satsille pilatekseen. Toisaalta, jo on aikakin, olen jo viisi vuotta maksanut pronssikorttia 13€/kk ja käynyt peräti kerran pilateksessa! Aika kallis tunti eli siihen nähden...