Adventti

Ensimmäinen adventti, onneksi vasta eka. Nyt on nimittäin paniikki lähestymässä, joulu on ihan kohta täällä enkä ehdi mitään. Tai tuntuu etten ehdi. Tehdä haluamiani asioita ja levätä sopivassa suhteessa. Olette varmaan ennenkin kuulleet tapauksesta nimeltään työ, se häiritsee pahasti nyt tätä valmistautumista ja vapaa-ajan viettoa. Ei ole enää montaa tuntia kun kello taas herättää vaikka justiinsahan minä vasta kotiuduin.





Eilen ehdittiin sentään hakea sypressit ja lintujen ruoat. Talitintit on jo monena päivänä koputelleet ikkunoihin ja pettyneinä lentäneet naapuriin. Ei ole tällä tontilla ruokaa tarjolla, mutta nyt on. Omatuntokin kolkutteli jo niin, että katselin eilisellä kauppareissulla pienille ystäville ruokinta-automaattia, en mitään pientä vaan kartanon kokoista. Nyt pitäisi vaan päättää mikä niistä haetaan. Ja ruokaa, säkeittäin tulossa pähkinää, auringonkukansiemeniä ja talipalloja. Meidän pienet ystävät ovat selvästi tottuneet ruokailemaan juuri tällä pihalla enkä todella aio tuottaa niille pettymystä. Että semmoinen omatunto tällä äiskällä:)


Tunnelmallista adventtia kaikille!

Herätys

Tänään koin elämäni ihanimman herätyksen. Olin vielä sängyssä, unen rajamailla, kun pikkumies hiipi sängyn viereen, halasi ja sanoi: "ei sinun vielä tarvitse herätä, halusin vain tulla sanomaan heiheit". Nousin ylös ja saatoin rakkaat mieheni, pienemmän ja isomman matkaan. Niin pieni ele ja niin suuri vaikutus. Taas tiedän miksi aamuisin herään. Kiitos.





Suurien tunteiden loppuviikkoa!

Huoltomies haussa, loman tarpeessako?

Lunta oli satanut aamuun mennessä paljon ja lämpötila sai sen raskaaksi, joten lumenluonnista tuli pikainen, vähän nakkelin suurimpia portailta pois ja tamppasin ovelle polun pihatieltä. Että semmoinen toteutus eilisiltaisesta suunnitelmasta.

Aamupäivän pohdin tekemättömiä hommia ja lamaannuin lisää, lista on loputon. Tarvitsemme monitoimimikon tekemään nämä työt, oma energia ei kertakaikkiaan riitä nyt mihinkään. Mun on vaikea hyväksyä sitä etten jaksa enää painaa kuten kaksikymppisenä, olen niin armoton itseäni kohtaan. Parempi kun ei suunnittele mitään, ei tarvitse pettyäkkään. Samalla saan kyllä haudata haaveet remontoitavasta rintamamiestalosta, tässä talossa ei tekijöitä löydy, puheita kylläkin.




Sain laitettua vihdoin nämä Pentikin kipot tuohon kaapin päälle mutten sitten enää jaksanut hakea viereisestä huoneesta ikkunanpokaa tuohon kaapin päälle. Jospa se jouluksi oppisi itse vaihtamaan paikkaansa vaikka sormia napsauttamalla.





Heti kun monitoimimikko löytää tiensä tänne meille, alkaa täällä seinää kaatumaan ja terassia valmistumaan. Minä toimin silloin työnjohdollisissa tehtävissä, niin ja suunnittelijana sekä sisäänostajana. Jos kohtaatte hänet, neuvoisitteko perille? Täällä on laiskuus huipussaan:)

Lumimyrsky

Se on talvi nyt. Aamulla saa vissiin kaivautua ulos iglusta. Lunta on tullut vähintään kymmenen senttiä eikä loppua näy. Ulko-oven kun avaa, saa tosissaan työntää, että suostuu aukeamaan ja lumet änkeää väkisin tuulikaappiin jo pienestä raosta. Ei taida paljon jäljelle jäädä tästä kranssistakaan.







Lyhdyssä yritin polttaa kynttilää, kesti varmaan puoli tuntia kun kynttilä sammui ja lyhdyn sisältä löytyi kasoittain lunta.




Kanervat ja lyhdyt on hautautunut lumen alle, ihan kuin olisivat piilossa. Pitää vissiin tosissaan tyhjentää tämä talon edusta näistä kesäkalusteista, ei näistä paljon jäljelle jää jos näitä myrskyjä talven aikana muutamakin tulee.



Aamulla aloitan lumityöt. Hyvät yöt:) Ja tervetuloa talvi.

Lepohetki

Vapaapäivän paras hetki on nyt. Koti siivottu, pyykit pesty, koirakaveri lenkitetty ja tuore kahvi mukissa, mikä se on ihmisen ollessa. Ihana istua sisällä lämpimässä, ulkona pyryttää ja lumi kaunistaa ympäristön. Nautin.





Raivasin lehtipinot keittiön pöydältä ja laitoin kynttilät palamaan. Vielä kun viitsisi silittää tuon liinan. Jotenkin kaipasin nyt punaista antamaan lisäenergiaa, saa nähdä jaksanko värin kanssa jouluun. Olin kyllä ajatellut meille ruskea-valkoista joulua. Saa nähdä.


Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

Missä vika?

Ilmassa leijuu lievää epäonnistumisen makua. Tai sitten omassa päässä on vikaa, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isoille. Ja vähänkö ärsyttävää sekin, että taloudessamme on kaksi kameraa jotka sanovat samanaikaisesti sopimusta irti. Yritin kuvata tuon ihanan ensilumenkin, otoksia ei kuitenkaan voi täällä esitellä. Eli siinä osasyy ettei blogia paljon päivitellä. Toinen syy on se etten ole ollut kotonakaan valoisaan aikaan ja salamalla otetut kuvatukset on minun taidoilla ihan hirveitä.





On menneellä viikolla ollut hyvääkin. Kävin lasten kanssa Tukholmassa ja jotakin pientä sieltä tarttui mukaan. Kuvaan ostokseni kunhan opin ensin kameran käytön tai joku muu ratkaisu löytyy. Paluumatkalla myrsky valvotti ja siitä seurannut väsymys saa seinät kaatumaan päälleni. Menin suoraan satamasta töihin ja monta päivää on taas sitä rallia kestänyt.


Tänään riensin juoksujalkaa kuitenkin aamuvuoron jälkeen Augustin Huvilalle blogitapaamiseen. Myöhässä tosin, mutta kyllä siinä iloisessa porukassa hyvin juttuun mukaan pääsi. Kiitos Hannikselle, Annulle ja Liinulle, toivottavasti tulevaisuudessa tapaamme uudestaan. Lähtiessäni sain mukaani vielä paperipussin, ihania House Doctorin pyyhkeitä sieltä löytyi joten kiitos vielä kerran!


Viikko on ollut vääntöä, venymistä ja hammasten kiristelyä. Nyt jään onneksi parin päivän vapaalle ja yritän saada jotakin mukavaa ja mielekästä aikaiseksi.
Rauhallista illan jatkoa!

Pöytä on katettu

Posteljooni oli kiikuttanut eilen postilaatikkoon uuden kirjan "Pöytä on katettu". Ensireaktio oli ettei voi olla totta, peruin kyseisen kirjan enkä ainakaan ala mitään maksamaan vaan valittamaan alan kun ei automaattiperuutus kerran onnistu. Aikani puhisin ja pihisin raivosta. Tietysti uteliaisuus voitti ja piti alkaa sitten selailemaan mitä kirja sisällään pitää. Alkusivut meni puolihuolimattomasti pläräten. Sivu toisensa jälkeen alkoi tuntumaan paremmalta, haa, tämänhän voisi pitää ja säilyttää myöhempää tarvetta varten. Ei tässä nyt sinällään mitään uutta, tajunnan räjäyttävää elämystä saa, mutta mieleisen keittiökuvan löysin ja halusin sen teille näyttää.




Tykkään tämän keittiön tunnelmasta, yksityiskohdista, väreistä ja oikeastaan aikalailla kaikesta. Tätä henkeä tavoittelen mikäli omaa keittiötä joskus alan suunnittelemaan. Tuttujakin juttuja siellä on, lamput ja matto. Kyllä voisin kuvitella itseni tänne hääräämään. Pitäisiköhän luvata opetella pullataikinan teko tämän henkistä keittiötä vastaan. Jään pohtimaan...



Kuvat on taas huonoja, mutta selailkaa kirja jos siihen törmäätte. Lähden kirja kainalossa nyt vällyjen väliin ja toivotan teille kaikille hyvät yöt.