Kohta valmista

Me saatiin siivottua. Miten onnelliseksi sitä tuleekaan, kun paikat on kuuratttu ja puunattu. Vielä pitää paketoida lahjat. Saa nähdä minkälaista pukettia sitä yön hiljaisina tunteina valmistuu. Ehkä sisältö on se tärkein;)





Tulppaanit nappasin mukaani kauppareissulla. Meille ei voi tuoda hyasintteja, migreeni innostuu moisesta tuoksusta joten mahdollisimman tuoksutonta olla pitää. Samoin kynttilät, ei hajuja.





Tunnelmallista aatonaattoiltaa!

Yllätysvieras

Saimme viime yönä yllätysvieraan ja sen myötä kaksi työvuoroa jää nyt tekemättä. Pikku-ukolla on vatsatauti. Vatsapöpö toi myös kuumeen ja päänsäryn. Toivottavasti saamme tämän ei-toivotun vieraan ulos tästä talosta viimeistään huomenna. Suunnitelma ei sisältänyt jouluksi tämän kaltaista seuraa.





Huomenna laitan kodin kuntoon, siivoan, asettelen, ratustelen yksityiskohtia. Ja toivon parasta etten itse makaa reporankana taudin kourissa. Tänään sain raivattua loputonta sisustuslehtipinoani, heitin surutta roskiin kotimaiset vuosikerrat. Leikkasin hyvät ideat ja kauniit tunnelmat talteen, en malta odottaa uuden vuoden alkua ja makuuhuoneen laittoa. Se kuuluu suunnitelmaan.


Hauskaa illan jatkoa!

Kolme yötä jouluun

Viikonloppu on ollut täynnä puuhaa ja askaretta monenlaista. Hyvältä näyttää vaikka ensin meinasi jo pieni paniikki iskeä. Vielä pari pakettia pitäisi hakea ja sitten lahjat kääreisiin. Se homma odottaa aatonaattoyönä töiden jälkeen. Laitan glögit kuumaksi ja virittäydyn tunnelmaan syvään huokaisten.


Pieni apulainen on ollut tomerana työntouhussa. Ei meillä näin hyvällä mallilla hommat olisikaan jos yksin olisin puurtanut. Pienet kädet leipoivat piparit...



...ja koristeli kuusen.



Viime vuotinen joulupukkikoriste pääsi lasikuvun alle suojaan. Paikka varmaan vielä vaihtuu, ei kait siellä kaapissa voi joulua viettää, se kun on edelleen siivoamatta.



Säätiedotus lupailee hyvää meille joulunviettäjille tänne Etelä-Suomeen. Kohta alkaa jännittämään tuleekohan se pukki tännepäin porolla vai millä, luntakin pitäisi sadella ennen aattoa.
Hyvää sunnuntai-iltaa!

Lihasmuistin varassa

Olen toiminut koko viikon lähes kokonaan lihasmuistini varassa. Osaan ulkoa reitin kotoa töihin, sormet hakeutuvat automaattisesti oikeille näppäimille töissä. Jaksan vielä syödä ja laskea päiviä aatonaattoon. Nyt on tiukilla tämä jaksaminen, työ vie voimat. Hyvä, että on vielä työpaikka, en valita. Edelleen kaikki jouluvalmistelut tekemättä, mutta sitä en jaksa miettiä enkä ressata. Näillä mennään. Tulee se joulu tänne meillekkin, kaikesta huolimatta. Yhden loistoidean olen kyllä saanut, kaikilla pitäisi olla kaksi viikkoa ennen joulua lomaa, aikaa valmistua tulevaan juhlaan kiireettä ja ehdottomasti ilman työtä. Koko Suomi hiljenisi eikä tarttisi kulkea henkensä kaupalla lihasmuistin varassa. Viikonloppu vapaata, kaikki tekeminen kasaantuu kahteen päivään. Suorituskyky miinuksella, nähtäväksi jää mihin kykenee. Onneksi mieli on hyvä, oikeastaan kaikki vaan naurattaa. Vielä.




Loma alkaa reilun viikon päästä. Johtuen olosuhteista, loma on täynnä työtä. Kivaa tekemistä, omia juttuja. Tämä hylly saa uuden pinnan. Sille on paikka valmiina. Siitä tulee hyvä ja se on tärkeä, sain sen ystävältäni, joka muisti minut kun hylly oli päätymässä kirpputoripöytään. Nyt se on turvassa, uudessa kodissa. Kiitos Hanne.





Jossain blogissa näin spreijattuja olkipukkeja. Se käsittely tehtiin täälläkin. Possukin sai osansa. Nyt on hyvä, paljon parempi. Kiitos vaan vinkistä! Nauhat puuttuu vielä, yritän laittaa nekin viikonloppuna. Ei haittaa vaikka jäävät laittamatta, tykkään niistä silti.
Ja kiitos kommenteista, ne ovat tärkeitä.

Paketointiasiaa

Ajatukset ovat viime päivinä pyörineet lahjapakettejen teossa. Ei sillä, että olisin yhtään lahjaa vielä hankkinut, mutta kovasti olen suunnitellut miten tehdä kauniita ja saajansa näköisiä paketointeja. Ihan hirveät on paineet asian suhteen. Nettiputiikkejen valikoimaa lahjapapereiden osalta olen selaillut kuumeisesti, lukenut asiasta lehdistä ja kirjoista eikä mitään selkeää mielikuvaa päässä vieläkään. Miltä siis näyttäisi kuusivuotiaan paketti, entä kuusitoistavuotiaan? Johan sitä kymmenen vuoden ikäero pitää näkyä siinä paketissakin vai mitä?

Ainakin se noista lehtijutuista tuli selväksi ettei kantsi mennä ostamaan mitään joulupukkipaperia vaan etsiskellä jotakin yksilöllisempää. Käykö nyt niin, että hommaankin ensin kaikki paketointitarpeet ja vasta sitten niihin sopivat lahjat? Silloin pitäisi minunkin onnistua.





Mukavaa loppuviikkoa ja stressitöntä joulunalus aikaa!

Joulukuun kuudes

Tänään retkeiltiin historiallisesti merkittävässä Porkkalassa. Ihana paikka joka herättää suuria ja kipeitä tunteita kotiseutumme alkuperäisissä, vanhemmissa asukkaissa. Eväät meillä repussa, rauhallista samoilua metsässä ja kaupan päälle hyvä mieli. Kohmeiset sormet sulatettiin lämmintä glögiä rantakalliolla juoden. Muovipussiin keräsin puista tippuneita isoja käpyjä, eläimen tai ihmisen repimää jäkälää ja kuusen oksia. Saa nähdä mitä käyttötarkoitusta niille keksin.





Kohta pääsemme kotikokkimme herkkupöydän ääreen. Nam. Ja sitten sohvan nurkkaan villasukat jalassa katsomaan linnan juhlia. Ansioituneiden ja vähemmän ansioituneiden ihmisten juhla-asuja arvostellen sujuu siis loppuilta, hauskaa viihdettä:)
Malja itsenäiselle Suomelle ja nöyrä kiitos niille, jotka sen meille itseään säästämättä taistelivat. Kiitos.


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lääkärinmääräys

Pikku-ukko sairasti rajun vatsataudin korkealla kuumeella ja lääkärin määräyksestä täällä on vietetty pari viime päivää vaakatasossa. Vatsan tyhjennyksen jälkeen uni on maistunut niin potilaalle kuin myös hoitavalle henkilökunnalle. Ihanaa, pitkästä aikaa hyvä, levännyt fiilis. Ei tarvitse kokoajan suorittaa, saa vaan olla ja nauttia olostaan.





Tänään jo normaalivedossa tuo pieni mies, ei tietoakaan mistään taudeista. Kuumeeton päivä, leikkiä, pelaamista ja yleistä hyggeilyä (opin uuden sanan Ruusutapetin Nannalta). Minäkin sitten piristyneenä pakkolevosta innostuin tyhjentämään meidän etupihan kaikesta ylimääräisestä, siivosin ja pesinpä vielä keittiön kaapitkin. Hyvä homma, ollaan askel lähempänä joulua. Tuossa siivotessa puutelista taas venyi entisestään, mistä saada kaikki se aika ja etenkin ne tarvittavat eurot jotta tämä asunto joskus saataisiin toimivaksi. Huhhuh, ei auta kuin sorvin ääreen...


Leppoisaa keskiviikon jatkoa!