Kevättä keittiöön

Pengoin tänään urakalla omia kätköjä sun muita varastoja ja ilokseni tein muutamia "löytöjä". Tiedättekö, kun tavaraa tulee vuosien varrella hamstrattua milloin mitäkin eikä edes muista mitä kaikkea loppupeleissä omistaakaan. Mitään ei tarvitsekkaan hankkia tälle keväälle, kaikkea mukavaa löytyi tuolta kaappejen kätköistä. Tämä "vihreä aalto" on taas kuitenkin ohimenevä juttu ja kesäksi pitää olla varmaan sitten sitä turkoosia.





Meidän keittiö on ihan kammottava. Sen ainoa pelastus on väri, onneksi se on valkoinen. Mutta noi kaakelit ja kaapinovet, yök. Ja hirveän vähän tilaa, yök. Hellan vieressä on tämmöinen pieni taso jonka päällä säilytetään lokerikkoa joka ei muuallekkaan mahdu, mutta mistä ei tähän mennessä ole raaskinut luopuakkaan. Ja Indiskan lokerossa säilötään patakinnasta ja lappuja. Voi ankeus. Meillähän oli muuton yhteydessä tarkoitus vaihtaa puutasot, mutta henkilö, joka liikkeessä olisi voinut levyä leikata, oli sairaslomalla. Eikä ehditty jäädä odottamaan vaan homma jatkui ja tasot jäi entiselleen.





Laitoin vahakankaan säilöön ja vaihdoin pöydälle ruutuliinan. Kätköistä löytyi pikkumiehen tuoma tuliainen äidille Posion Pentikiltä viime keväältä. Löysin tildapurkin sisältä vihreäruudullista nauhaa, päätyy ties minne. Ja keittiöpyyhkeessä on nyt nämä suosikkivärit. Nam. Ompunvihreitä sisustussydämiä olen joskus HuutoNetistä huutanut, kiva löytö nekin.


Lähden nyt katselemaan kivoja unia, huomenna odottaa työvuoro kellon ympäri. Kauniita unia.

Kevään väreistä

Olen ollut tosi saamaton tämän blogin suhteen, taas pari viikkoa meni huomaamatta eikä mitään postausta. Olisikohan mulla jutut vähän loppu? Kuvat ainakin toistaa itseään kyllästymiseen asti. En vain ole saanut mitään tehtyä tämän kodin eteen viime viikkoina, kaikki energia jää työnantajalle.

Kevättä mulla on rinnassa. Uudistumisen tarvetta siis. En millään enää jaksaisi odottaa pupujen esillelaittoa, mutta kevätväsymyksestä johtuen en jaksa mitään ylimääräistä ja järkikin toppuuttelee, johan sitä niihin ennen pääsiäistä ehtii kyllästyä.

Mulla on hirveä värien kaipuu. Elämässä on taas niin paljon muutoksia ettei mikään vanha ja tuttu tunnu riittävän. En pidä yleensä turkoosista väristä yhtään, mutta Gantin astioiden turkoosi on kuin karkkia ja miten haaveilenkaan löytäväni sen värisiä astioita, tyynynpäällisiä, liinoja, käsipyyhkeitä tai mitä tahansa. Toinen ihme väri on vihreä, siis semmoinen granny smith-ompun vihreä, joka aika-ajoin palaa mieleen. Väri tuntuu mielettömän raikkaalta tietyn punaisen kanssa ja on just mun makuun. Saa nähdä miten saan huushollin väreillä fiksattua.





Aamuisella metsälenkillä nappasin muutaman pajunkissan ja iskin maljakkoon kera höyhenmunien. Liian vähän tuli vaan oksia napattua, täytyy hakea lisää. Tämä tummanruskea tulee nyt korvista, jotain pitää keksiä. Jään siis virittelemään uusia suunnitelmia.





Aurinkoista kevään odotusta kaikille!

Naistenpäivä

Oikein ihanaa naisten päivän iltaa kaikille!
Ja hyvää alkavaa uutta viikkoa

79,5m2

Se verran löytyy meiltä neliöitä. Ja näihin neliöihin on saatu mahtumaan olohuone, keittiö, kaksi makkaria, sauna pesutiloineen, vessa ja vaatehuone. Toki se eteinenkin löytyy ja pienin tuulikaappi mitä ikinä on keksitty arkkitehtien keskuudessa piirtää. Varmaan miehen suunnittelema tämäkin talo;)


Rivariksi meilllä on iso piha. Itseasiassa se on aika valtava, nykyään ne tuntuu olevan semmoisia postimerkin kokoisia. Piha on aidattu joten se oli iso plussa tässä asunnon vaihdossa. Saa nähdä mitä tuolta lumen alta löytyy vai löytyykö mitään muuta kuin sammalta. Karvakaveri ei vaan ymmärrä pelin henkeä, eihän se yksin tuonne pihaan mene, sille täytyy lähteä seuraneidiksi eikä se varsinkaan tajua sinne mitään hätiään toimittaa vaikka kova tarve olisikin. Ei, me mennään edelleen lenkille.





Jotta kaikki ei olisi niin mukavaa ja makuni mukaista, on tässäkin puolensa, ne negatiiviset. Me tarvittais ehdottomasti yksi huone lisää. Sinne saisi ahdettua kaikki maailman tietokoneet, radiot, piuhat ja pannut. Ne, jotka nyt valtaavat makuuhuoneen niin ettei öisin ole pula painajaisista. Verenpainekkin nousee pelkästä johtohel..tin näkemisestä.





Ja olisihan se takka ihana. Ja kodinhoitohuone. Ja....Jääköön se loppusanominen toiseen kertaan. Aina on kiva haaveilla!

Asumista ja elämistä viikko kerrallaan

Ollaan asetuttu tänne uuteen kotiin viikko sitten. Viikon myöhästyi muutto kosteusmittauksen vuoksi. Kaksi viikkoa laitettiin pintoja mieleiseksi ja kuurattiin nurkkia. Käyty koulua, eletty arkea ja yritetty siinä sivussa saada paikkoja kuntoon. Aika mallilla hommat alkavat vihdoin olemaan. Eteisen lautaseinä on vielä keskeneräinen, makuuhuone etsii sitä jotain ja sisustuksen pientavarat seilaa tasolta kaappiin ja takaisin. Keittiön pöytä menee vaihtoon.





Olohuone kaipaa verhoja. Johtokammotukset joutaa johonkin mihin ei aurinko paista. Jotain tarttis keksiä.





Vitriini on vuosien jälkeen siellä mihin se on ostettukkin, keittiössä. Astiat pitää vielä järjestellä, mutta kriittisemmät hommat menee edelle. Kohta palaan omaan työhön ja saan arkivapaat rullaamaan. Kyllä on ikävä jo ollutkin.


Hyvää alkanutta maaliskuuta, kevät on kohta täällä!