Puutunutta

Mun bloginpito on ihan puutunutta ja väsynyttä touhua. Ei vaan jaksa nyt innostaa, kuten ei moni muukaan asia tällä hetkellä. Tulin siihen tulokseen, että Aatula jää nyt tauolle. Palaanko, sen aika näyttää ja missä muodossa. Täytyy pohtia uudelleen miten paljon sitä on valmis itsestään ja elämästään kenelle tahansa kertomaan. Pitäisikö blogi laittaa salasanan taakse, tulisiko jutut silloin sielusta asti vai olisinko yhtä pinnallinen hömpänpömppä? Mitä, missä, milloin ja kenelle? Koko homma on siis ihan haussa enkä ole yhtään kartalla miten jatkaa.

Viime aikoina on monissa blogeissa ollut postauksia näistä kommentoinneista. No, samoja fiiliksiä täälläkin. Kuka ja ketkä täällä käy, kommenttiloota ammottaa lähes tyhjänä. Puhelinkaan ei soi kuten ennen vaikka tietääkseni monikaan ystävistäni ei täällä vieraile joten ihmetyttää kuka täällä sitten käy kun laskuri kuitenkin kulkee eteenpäin hitaasti mutta varmasti.

Itse olen tosi huono kirjoittelemaan kommentteja. Käyn päivittäin monissa blogeissa eikä aika yksinkertaisesti riitä kommenttien kirjoitteluun. Juu, tiedän, seli, seli, mutta en kai voi itse hirveästi kommentteja odottaa ellen niitä myös itse käy kirjoittamassa? Yritän tämän tauon aikana parantaa tapani tämänkin asian suhteen.




(kuvat:Artwood)

Jään nyt keräämään uutta puhtia ja toivotan kaikille oikein hyvää syksyn jatkoa ja nöyränä kiitän kaikkia jotka tänne Aatulaan ovat kommenttinsa kirjoittaneet. Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin: Kiitän ja kumarran!

Syyslomalla

Vietän tämän viikon syyslomaa. Huomisesta myös Miskalla on pari päivää vapaata koulusta ja saamme viettää aikaa keskenämme. Ihan luksusta.

Kävimme tänään katsomassa Sirkus Finlandian näytöksen ja hauskaa oli. Suosittelen. Viime kerrasta on aikaa vierähtänyt tovi, laskeskelin, että noin 35 vuotta. Huoh. Mihin nämä vuodet kiirii?



Huomenna meidän kylään avataan uusi kauppakeskus ja sinne suuntaamme heti aamusta kunhan heräämme. Myös Key West- sisustusliike avaa ovensa siellä ja innolla odotan mitä tuleman pitää. Illalla olenkin katsomassa Montya eli suuntaan Areenalle Hihs:n. Mukava päivä taas tiedossa;)

Viikko kuusi: 2h20min, yhteensä 2372Kcal

Lupasin aiemmin postata juoksukoulusta ja sen sujuvuudesta. Tässä se lupaus nyt täyttyy;)

Juoksukoulua on takana nyt kuusi viikkoa. Alkuhan oli tosi helppoa, käveltiin viisi minuuttia ja juostiin kaksi minuuttia. Pikkuhiljaa tahti on koventunut ja alussa tulikin tehtyä enemmän kuin piti, se vaan tuntui tosi hyvälle idealle ja homma kulki. Muutama viikko sitten tuli vähän takapakkia, lihakset oli tosi kipeät, ihan kuin olisi jatkuvasti maitohapoilla. Kävin lääkärissä ja verikokeiden jälkeen selvisi, että anemia vaivaa. Ruokavaliosta johtuvaa anemia ei ole vaan ongelman ydin on imeytymishäiriö, vielä ei tosin tiedetä mikä ei imeydy ja miksi. Pidin sitten pari päivää helppoa ja koska olo ei muuttunut, jatkoin reeniä aikataulun mukaan.

Nyt ihmetystä aiheuttaa polvet, niitä viiltää, puristaa, koskee ja sattuu. Lepopäivä juoksusta ei helpota ja välillä lenkkiä saa juosta hampaat irvessä, niin pahalle tuntuu. Ja seuraavana päivänä polvet voi olla ihan kuin ei mitään, juoksu on rentoa ja fiilis loistava. Penikat ei yllätys yllätys ole hirveästi ilmoitellut itsestään ja huomasin, että mitä reilumpaa tahtia juoksee, sen vähemmän tulee penikoiden aiheuttamaa "puujalkaisuutta".

Kaveripiirissä olemme vaihtaneet ajatuksia tästä juoksuharrastuksesta. Kaikilla on kipeytynyt polvet jossain vaiheessa reeniä ja päivien mukaan fiilis vaihtelee. Haaveilen juoksevani niitä kympin lenkkejä tosta vaan jo ennen lumen tuloa, jopa juoksukoulun tavoite on siinä ja aikaa on vielä viisi viikkoa. Sen myönnän, että ohjelma toimii ja olen aika innoissani siitä miten helpolla voi saada näin hyvän fiiliksen. Polviongelmakin voi olla ihan tekninen asia ja kunnon kohotessa ja vauhdin lisääntyessä toivottavasti helpottaa. Kuusi viikkoa on kuitenkin lyhyt aika kropalle tottua taas uudenlaiseen rasitukseen.

Tiedän, että blogimaailmassa on monia juoksun harrastajia ja olisin enemmän kuin iloinen kaikista vinkeistä ja tipseistä polviasian suhteen! Onko kenelläkään tietoa tästä juoksukoulun ohjelman perimmäisestä ideasta, lähinnä ajatuksia herättää se, että onko tässä ohjelmassa mitenkään huomioitu sitä, että ns.vapaapäivien kohdalla ei ole mahdollista levätä vaan liike jatkuu kävellen. Mua nimittäin mietityttää se ettei mulle tule mitään lepopäiviä never, kävelen koiran kanssa pari kertaa päivässä ja mielenkiinnosta aloin seuraamaan lenkkien kuluttavuutta sykemittarin avulla ja totta, lenkit kulkee rasvanpolttosykkeellä ja kulutusta tulee 250-400Kcal/kerta. Ja sitten menen töihin kävelemään, tulee niitä kilometrejä sielläkin vaikkei hiki lennäkkään;)

Ja sitten se ruoka. Sen suhteen en ole tottumuksia muuttanut mitenkään. Kaikki menee mitä annetaan ja sen suhteen en jaksa ressailla, vielä. Karkkejen, lähinnä suklaan suhteen olen saanut kuitenkin itseäni niskasta kiinni. Patukat jää nykyään kaupan hyllylle ja kerran viikossa annan sitten itselleni luvan herkutteluun, geisha-patukka alkaa parin palan jälkeen olla kyllä jo vähän liikaa, ei siitä muuta saa kuin pahan olon. Mutta tietoisuus siitä, että joskus tiukan paikan tullen suklaapatukka pelastaa koko päivän, helpottaa, enkä ajattele asiaa sen ihmeemmin. Toisaalta, kun liikkuu riittävästi, saa syödä mitä vaan, melkein niin paljon kuin haluaa;)

Otsikossa on muuten viime viikon saldo, siis ilman koiralenkkejä, työmatkoja junalle ja takaisin ja työpäiviä. Ja seitsemäs viikko käynnistyy.

PS:Mikä tätä vehjettä vaivaa, en saa kuvia liitetyksi?

Habitare

Olen vuosia käynyt Habitare-messuilla ja odotukset on aina ollut korkealla, onhan kyseessä Suomen suurimmat sisustusalanmessut. Ja yhtä monta kertaa olen karvaasti pettynyt messujen antiin. Liian tätä päivää mun makuun. Tänä vuonna en odottanut mitään, tiesin suurinpiirtein mitä odottaa. Ainoa pettymys tuli Boknäsin osastolla, ei Flamantia! Silti niiden osasto oli mun mielestä taas paras ja kiva oli nähdä uusi lumivalkoinen. Joten seuraavana vapaapäivänä suuntaan Fabianinkadun myymälään kuolaamaan Flamantia, ovat kuulemma saaneet juuri uudistukset myymälässä valmiiksi.


Muutaman kuvan räpsin, ja nimenomaan räpsin, hirveästi ihmisiä ja kuvatessa piti olla tosi nopea ellei halunnut kuvata messukävijöitä:)

ACollection


Les Tissus Colbert. Aivan ihana värimaailma ja hyvin tehty osasto. Kauniit kankaat. Tahtoo vaikka mitä...



Jaa-a, en muista mistä tuli tämä räpsittyä


Boknäs. Osastolla voi osallistua kilpailuun jossa pääpalkintona loppuelämän huonekalut. Käykää ihmeessä kurkkaamassa osastoa jos messuille menette. Sori huono kuva, mutta porukkaa oli laumoittain.



Nythän messuilla voi tehdä myös ostoksia, näin ainakin ymmärsin sisustuslehtien jutuista. Hämmästytti ettei tarjonta nyt ihmeellinen ollut, olisin tarvinnut torkkupeittoa, lyhtyä sun muuta. Ainoat ostokseni olivat Soap Factoryn pari saippuaa.


Voihan vapaapäivän huonomminkin viettää joten ihan tyytyväinen olen, että tuli lähdettyä. Ja seura oli hyvää, kiitos Katja. Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti Flamant palaa!

Kohtaamisia ja istutuksia

Eilinen vietettiin siellä kirpparilla. Se oli tämän syksyn ensimmäinen kirppisviikonloppu ja ilmeisesti siitä johtuen siellä oli yllättävän hiljaista.

Olen tunnetusti kova höpöttäjä ja tykkään jutella ihmisten kanssa kaiken maailman asioista. Siinä myyntipöydän luona kävi mukavaa porukkaa ja etenkin pari naista jäi mieleen. Toinen oli ostanut talon Bulgariasta ja siitä olisi jaksanut jutella vaikka kuinka kauan. Voin kuvitella miten ihana se talo on, rapattuine seinineen ja kristallikruunuineen. Kaikkea hyvää toivon heille ja onnea uuteen kakkoskotiin! Hän osti mukaansa taulun, jonka laittaa kuulemma keittiöön. Kiva tietää, että taulu pääsee hyvään kotiin;)

Toinen nainen kävi katsomassa myytäviä kirjojani ja yksi VakreHjem lähti hänen mukaansa, viime vuoden keittiöteemanumero. He olivat miehensä kanssa rakentamassa taloa, toivoi saavansa jotakin ideoita uuteen keittiöönsä. Pitkäksi venyi sekin kohtaaminen. Siinä me kaksi toisillemme tuntematonta naista kauhisteltiin sitä miten yksitoikkoinen valikoima suomalaisissa sisustuskaupoissa on. Pitää ihan Tukholmaan asti lähteä, voi kauheeta;) Niinpä, sitä keskustelua mietin vielä illallakin. Sitä miten samanlaisessa muotissa meidän suomalaisten odotetaan toimivan ja jos joku keksii jotakin uutta ja epätavallista, se aiheuttaa muissa kateutta tai vähintäänkin kauhistelua. Tulimme siihen tulokseen, että markkinoilta uupuu vielä "se meidän juttu".





Käytiin tänään Bauhausilla hakemassa ekat syyskasvit. Otin callunoita, hopealankaa, marjakanervan, pari syklaamia ja muratin. Olisin halunnut jonkun havukasvin, mutta mitään oikeankokoista ei ollut. No, mennään nyt pari päivää näillä, lisää kasveja tulee kyllä.


Kirpparimyyjän homma on niin hauskaa ettei siellä malta syödä joten nälkä oli hirveä kun sieltä pois läksimme. Ajoimme suoraan Lauttasaareen ja CasaMareen. Tilattiin pizzat ja siinä syömistä aloittaessa, kysyin Miskalta onko hänen pizzansa hyvää? Alkoi muuten sen maailman ylistäminen, kovaan ääneen tietysti muiden asiakkaiden kuullessa ja loppuun vielä kommentti, että "äiti, täällä ravintolassa taitaa olla IHAN oikea kokki töissä, niin hyvää tää on!". Vähän taisi porukkaa naurattaa...




(Ja kuvat on lainattu netistä, en jaksa edelleenkään perehtyä kamerani sielunelämään).


Lenkit jatkuu. Aurinkoa päiviinne ja ilostun kovasti kommenteista, vink vink!

Kirppikselle mars!

Pidemmän aikaa olen vatvonut ja veivannut näitä sisustusasioita, haaveillut tyhjästä aloittamisesta ja yrittänyt miettiä mihin suuntaan nyt tätä kotia lähden viemään. Sisustus muuttuu, se on selvä ja aika selvää sekin, miten ja mihin. Ja neljänkympinkriisiä tässä kait elellään;) Mutta aloitan tyhjennyksestä ja seuraavat kaksi sunnuntaita vietän Helsingin Jäähallilla myymässä tarpeettomaksi käynyttä tavaraa.





Kuvassa olevaa Juvin tv-kaappia olen myös myymässä, samoin lasivitriiniä joka on uskollisesti palvellut kotiamme jo viisitoista vuotta. No, nyt ollaan tien päässä ja jotenkin vaan on luovuttava vanhasta saadakseen tilalle uutta. Miten on HuutoNetin laita tänä päivänä, vieläkö tavara vaihtaa omistajaansa?


Mukavaa viikonloppua kaikille! Jatkan kamojen lajittelua.

ps: Juoksukoulu etenee ohjelman mukaisesti, kirjoittelen niistä asioista myöhemmin lisää

Koulut alkoi

Miskasta tuli tänään koululainen. Haikeana jäin katselemaan kuinka reippaasti pikku mies meni jononjatkoksi kuultuaan nimensä ja paineli iso reppu selässään koulun ovesta sisään kavereiden ja opettajan kanssa. Mulla on jotenkin nyt vaikeaa tämä luopuminen ja uuden oppiminen kuin lapsella ja hyvä niin, näin sen pitää mennäkkin. Ja hienosti oli päivä sujunut! Niin mukavaa oli ollut, että aikoo kuulemma vielä huomennakin kouluun mennä;) (Se luokanvaihto muuten onnistui!)





Ja tänään oli myös mun elämäntaparemontin eka päivä. Aloitin juoksukoulun ja näillä töppösillä sitä sitten kilometrejä olisi tarkoitus kerätä. Aamupäivällä ähelsin pienen pilates-tuokion, avasin vähän paikkoja puuskuttaen ja ähkien vain huomatakseni miten sairaan jäykkä ja väärin hengittelevä luojanluoma olenkaan;) Täytyy todeta, että pitkä ja kivinen tie on edessä korsetin metsästyksessä! Hivenen itselleni vihaisena miten olen saattanutkin itseni tähän jamaan, hyi mua.





Kansalaisopiston ilmoittautumispäiväkin oli tänään. Sain ängettyä itseni "hyvän olon tunnille", jonka tuntikuvaus lupaa lihasten huoltoa ja kehon jännitystilojen avausta. Just tätä mä nyt tarvitsen! Pilates-tunnille en mahtunut, sain 10. varasijan joten pakko lähteä Satsille pilatekseen. Toisaalta, jo on aikakin, olen jo viisi vuotta maksanut pronssikorttia 13€/kk ja käynyt peräti kerran pilateksessa! Aika kallis tunti eli siihen nähden...

Elämäntavat

Olen tässä vuosien saatossa päästänyt itseni löysistymään ja laiskistumaan. Ennen aktiivinen ja tarmokas liikkuja ja aikaansaava, on nykyään täysi sohvaperuna. Ja mua ällöttää! Etoo elopainon nousu +10kg, aikaansaamattomuus ja itseinho, joka johtaa valittamiseen.

Viime viikkoina uniin on tullut liikettä, yksi yö sauvakävelin, toisena venyin pilateksen avulla uusiin mittoihin ja seuraavana juoksin ja bodypumppasin. Olen vesijuossut, juossut syksyistä metsätietä, ratsastanut tavoitteellisesti eikä penikkatautiset jalat ole valittanut kun avannossa olen niitä hoitanut. Peilistä näin sairaan hyvät, lihaksikkaat käsivarret ja ihankuin naamastakin olisi lähtenyt vuosia puhumattakaan kuinka paksu ja upea tukka mulla oli. Ja vatsa oli litteä eikä koskaan kipeä rasvaisesta ruoasta. Ihan megabeibehän sieltä peilistä katseli. Herätessä pettymys oli valtaisa, kun koko yön on hiki päässä reenannut, lihakset maitohapoilla ja kroppa huutanut armoa kaikesta rääkistä ja herätessä sama blösö valunut keittiöön kahvin keittoon. Siitä se ajatus sitten lähti...





Nyt alkaa elämäntaparemontti! Tässä menee uusiksi, tai siis vanhoiksi, niin ruokatottumukset, liikunnan rasittavuus kuin kilotkin. Tavoite on selvä, kymmenen kiloa lähtee vaikka väkisin ja vaatekoko palautuu kolmekutoseen. Näin se nyt vaan on, ei auta selitykset, ei lässytykset. Tietoa asioista on riittämiin ja ainoa este tälle uudistukselle olen minä itse. Ja vaikka kävelen työvuoron aikana vähintään kymmenen kilsaa, ei se voi olla este vapaa-ajan harjoittelulle.


Aika kalliiksi vaan tuntuu tämä uusi elämä tulevan. En ole eläissäni omistanut juoksutossuja ja hintoja katsellessä tuppaa tulemaan alkulämmittelyn veroinen hiki. Sitten nurkista puuttuu ne kävelysauvat, vesijuoksuun tarvittavat vyöt ja uimapuku (edellinen sopi kroppaan kokoa 36, ei vaan kehtaa mennä tonne hallille siinä makkarankuoressa) ja tietysti juoksulenkkejä varten tarvitaan kaikki rikoot, topit ja hikinauhat;) Sykemittari on, tänään Polari lähtee huoltoon ja saa uudet patterit niin on helpompi sitten katsoa missä mennään. Oksennus tulee varmasti, sydän hakkaa rinnasta ulos joten kännykkään laitan valmiiksi ambulanssin numeron jotta osaavat tulla tuolta tienposkesta sitten hakemaan. Tämä mamma aloittaa urakan ensi maanantaina ja toivon, että kun tämän näin julkisesti täällä kerron, on sillä vaikutusta tulosten tavoitteluun. Nyt töihin kävelemään vähintään kymmenen kilsaa, huhhuh.

Koulua varten

Käytiin tänään Jumbossa tekemässä viimeisiä hankintoja alkavalle opintielle, vaatetta, reppu, kynät ja kumit. Kaikki tarpeellinen löytyy kelloa myöten eikä näiden asioiden takia tarvitse jännittää, sitä kun alkaa olemaan nyt ilmassa. Koulutielle lähdetään ihan farkku-teepaita-lenkkarit linjalla. Reppuun pakataan mukaan urheiluvaatteet koska iltapäivät koulun jälkeen vietetään liikuntakerhossa.


Ostin muutamia pitkähihaisia t-paitoja, mm.NameIt:ltä ihanan intiaaniaiheisen paidan josta ei valitettavasti nyt ole kuvaa. Ja ihan peruspaitoja Benettonilta.

(kuva Name It)

Parit farkut ostan vielä lisää ja yhdet lenkkarit Pumalta. Pikku herra ei ole käyttänyt vielä uusia valkoisia tossujaan kertaakaan, haluaa kouluun puhtaat kengät joten päätin, että Pumat otan mustana.


Ja ehkä se koululaisen tärkein ostos, hyvä reppu. Me päädyttiin tähän Jansportin trinity-reppuun, siellä on paikka sitten niitä märkiä urheilukamoja varten ja riittävät lokerot ja taskut pikku-ukon käyttöön. Reppu miellytti niin tulevaa kantajaa kuin maksajaakin;)

(kuva: Jansport)


Täytyy myöntää, että muakin alkaa pikkuhiljaa vähän jännittämään. Yritin tavoitella koulun rehtoria koko päivän koskien Miskan tulevaa luokkaa. Hänet kun oli toiveista huolimatta laitettu luokalle josta ei tunne ketään, syynä ainoastaan elämänkatsomustieto. Ja sillä luokalla mikä oli meidän toive, on tyttö jonka olisi ehdottomasti kuulemma päästävä tähän luokkaan johon Miska oli laitettu. Kouluterveydenhoitaja lupasi kyllä puoltaa luokan vaihtoa ja minä hermoilen miten käy. Kaverit on kuitenkin tukena ja turvana, pienilläkin ja tärkeää olisi lähteä hyvillä mielin koulutielle. Huomenna uusi yritys, pitäkää peukkuja myönteisestä suhtautumisesta!


Ps: Kolme ensimmäistä työvuoroa takana ja vielä hymyilyttää:)

Kypsää kamaa

Tänään...


...ei ole mikään onnistunut. Yritin epätoivoisesti kuvata tuolla vanhalla Minoltalla eilen saamaani korua. Vaaleanpunaisen hirsitalon Marja teki toiveideni mukaisen korun ja olisin halunnut sen näytille. Ei onnistunut sitten sekään. Koru on kuitenkin ihana uskokaa pois;)



Muutenkin ilmassa matalapainetta ja kaikki, ihan kaikki ahdistaa. Ja se hemmetin laajentunut siivousurakka, mur. Mulla olisi siihen yksi ratkaisu, koko omaisuus lavalle ja hiiteen ja tyhjästä tilasta eteenpäin. Tuntuu ihan ikuisuudelle odottaa, että tämä koti olisi vielä joskus niinkuin pitäisi. Kaiken kruunaa loman loppuminen ja huomenna töihin. Olen siis yhtä kypsä kuin pihamme marjat.



Kaikille muille mukavaa torstai-illan jatkoa, mä lähden kypsymään lisää.

Urakka seisoo

Mun hommat seisoo pahasti. Täällä me asutaan kaaoksen keskellä, mutta mikään urakointi ei nyt innosta eikä epäjärjestys jaksa pahemmin haitata. Lomakin loppuu kohta ja perjantaina pitää lähteä töihin, auts. Päivät on mennyt haaveillessa ja haahuillessa. Siivousprojektitkaan eivät etene ellei vähän väliä juokse kaupoilla ostelemassa säilytyslaatikoita sun muita tarpeellisia homman eteenpäin viemiseksi;)



Vaikkei Gant nyt juurikaan myy säilytyslaatikoita, oli sielläkin käytävä ja napattava kuva noista tauluista. Niitä on kuulemma saatavilla kahden kappaleen paketissa suurinpiirtein sadan euron hintaan. Kuolaan näitä.


No, sitten tulikin jo viikonloppu ja se oli pakko kuluttaa Vermossa. Mun kesätraditioihin kuuluu Kansallinen Poninäyttely ja sinnehän se oli mentävä taas kytikselle miltä suomalainen connemara-kasvatus tänä vuonna näyttää.


Hieno varsa, kertakaikkisen upea. Vielä elämänsä alussa...



Tämä tamma oli oma suosikkini. Ihana.



Karvakaveri sairastui viime yönä enkä sitten tänäänkään voinut tehdä näille kotiasioille yhtikäs mitään. Me oltiin lääkärissä, otettiin näytteitä, saatiin diagnoosi, annettiin viimeiset eurot, ne vähäiset jotka jäi säilytyslaatikoiden ostamiselta, eläinlääkärille ja tultiin kotiin toipumaan. Almalla on kova kipulääkitys ja nyt odotellaan, että antibiootit alkavat vaikuttamaan, huomenna pitäisi helpottaa. Eikä mitään sen ihmeempää tautia kuin virtsatietulehdus, ärhäkkä sellainen. Ja taas yksi osoitus kaverin kovasta kipukynnyksestä, ei taaskaan mitään ennakkomerkkejä ja nyt jo tauti näin pahana. Voi toista, kovaa se on laumassa eläminen.


Huomenna mun on pakko ryhdistäytyä. Karvakaveriakaan ei pääse viemään vielä pitkälle lenkille joten mulla ei ole enää yhtään tekosyitä venyttää urakan jatkamista. Ellei sitten...

Mistä näitä riittää?

Meille on taas pesiytynyt kaappeihin liian pieniä ja rikki menneitä vaatteita, tuotteliaan nuoren taiteilijan teoksia, koiran karvoja, pölyä ja kaikkea muuta mitä ikinä kuvitella saattaa. Ryhdyin toimeen ja aloitin aamulla turnajaiset kaaoksen hallitsemiseksi Miskan huoneesta. Kaksi isoa jätesäkillistä piirustuksia sun muuta askartelua roskiin (hyi miten ilkeä äiti olenkaan), pienet vaatteet kirppis kasaan, rikkinäiset vaatteet ja lelut sun muut sälät taiteen jatkoksi säkkiin. Ja kylläpä helpottaa;) Kauhea sotku täällä vieläkin on, lelujen osalta jaottelu tehdään huomenna, Miska on nyt valmis luopumaan vauva-aikaisista kirjoista, leluista sun muista härpäkkeistä. Minä kiitän. Heti kun jäähallin kirppis aukeaa, sännätään sinne pojan kanssa vaihtamaan tavara rahaksi että voidaan taas täyttää kaappeja uusilla härpäkkeillä. Kätevää sanoisin.





Sillä välin kun mies haki uutta työpöytää kohta koululaiselle niin minä shoppasin Hobbarista kuvan kaltaisen telkkarin. Sopii paremmin uudistuvaan huoneeseen kuin entinen möhköfantti-mallinen toosa. Netistä ostaminen on helppoa kuin heinänteko, saa samalla ryystää kaffia ja istua puo homeessa soffalla. Ihanaa.


Huomenna urakka jatkuu. Visio huoneen lopputuloksesta on taas ihan mahtava. Voi olla, että ellei näin käy, teen niinkuin yhdessä lastenohjelmassa tänään, niitten äiti meni lakkoon.

Billnäs Sommar

Ei auennut mulle ruukkimiljöön huvilasisustaminen. Siellä ei ollut mitään ihmeellistä vaikken mitään erikoista odottanutkaan. Homman idea jäi vähän epäselväksi. Paikkanahan Billnäs on kaunis, aurinko paistoi täydellä teholla ja muurinpohjaletut olivat erityisen hyviä.



Cobellon tuotteilla sisustettu Bahamas-huvimaja oli paikan parasta antia. Miten meidän pihaan istuisi moinen kaunokainen...



Secret Gardenin ovensuussa oleva tuoli sopisi meidänkin etuovelle, ihana ja tahtoo tommosen penkin;)



Rakennusapteekki on mieletön paikka vanhoja taloja remontoiville. Hyviä ideoita ja kaikkea mitä kuvitella saattaa.


Billnäs on lähellä Fiskarsia ja niinpä suuntasimme auton nokan sinne.


Butiken på Landet-myymälä on siellä ja liike on suunniteltu hyvin, tuotteet ovat haluttavasti esillä ja koko miljöö ruokkii tarvetta ostaa. Muutama vaate oli hiplattavana, mutta järki päässä ja sinne jäivät.



Kävimme herkuttelemassa suklaapuodilla ja valitsemani valkosuklaabanaanikakku vei kerrassaan kielen mennessään. Terveisiä vaan suklaapuodin "tädille", mukava oli tavata. Kivasti kevyet kesäkalorit mukana lähdimme tyytyväisinä kotia kohti.

Reissuraportti: Jormua

Kotiuduimme reissusta viime yönä. Vaikka matkassa oli piuhat, purkit ja muut rekvisiitat, en saanut nettiä toimimaan reissussa Raumalla nukutun hotelliyön jälkeen joten tein päivitykset näin jälkikäteen. Idea vähän kärsi, mutta ei auta; puolet varmaan matkan tapahtumista on jo unohtunut, hyvä kun muistan missä mikäkin kuva on otettu.


Kalajoelta päätimme jatkaa matkaa Kajaanin suuntaan. Miska sanoi matkalla, että "ihana päästä paratiisiin". Siellä voi kulkea juuri semmoisena kuin on ja vain nauttia rauhasta ja kauniista maisemista. Saa onkia, tehdä puutöitä, kulkea avojaloin, syödä pullaa ja elää vailla huolia. Semmoista lapsen elämää mistä ne kesäiset muistot sitten toivottavasti mieleen jäävät;)

Ja jännitystä oli ilmassa kun kävimme katsomassa naapurin poikien touhuja. Pojat harrastavat freestylemotocrossia ja hevosten laitumen viereiselle pellolle ovat rakentaneet hyppyrit sun muut temppupaikat. Siinä minä välillä kiljahdellen yritin napsia muutamia kuvia:



Hurjaa touhua:



Reissusta löytyi myös uusi ihastus: Viljami



Ystävykset




Ja huomenna kulkeudun naapurin kanssa Billnäsiin; siellä on tavoitteena tajuta huvilasisustamisen idea. Saa nähdä mitä kivaa sieltä mukaan tarttuu.

Reissuraportti: Kalajoki

Kristiinankaupungista meidän oli tarkoitus ajella kohti Vaasaa ja käydä kotipaikassani Mustasaaressa. Vaasassa oli kuitenkin jotkut festarit ja kaikki majoituspaikat täynnä. Nopea reitin uudelleen arviointi Vähässäkyrössä isäni luona ja nokka kohti Kalajokea. Ja onneksi päätimme näin, Miskalla oli hyvää seuraa ja me aikuisetkin saimme nauttia rauhasta, kun pikku-ukkoa vaivasi jo kaverin puute ja jalkoja painoi vanhojen talojen katselu.


Hiekkasärkillä sai uida ja olla kuin eräässä amerikkalaisessa hengenpelastajasarjassa;)




Pihassa hypittiin twistiä ja mietittiin uusia kuvioita



Särkillä tehtiin myös kävelylenkkiä karvakaverin kanssa ja vain nautittiin maisemista




JukuParkissakin vietettiin aikaa, mutta kuvat jäivät ottamatta kun ilmeet eivät olleet kovin iloisia; vesi oli liian kylmää, liikaa porukkaa, liian isoja poikia altailla, liikaa kaikkea ja ennenkaikkea pettymystä siitä ettei paikka vastannut televisiomainoksen antamia odotuksia. Edes jäätelö ei helpottanut olotilaa, suklaata emme edes kokeilleet.

Reissuraportti: Kristiinankaupunki

Uusi tuttavuus oli tämäkin kohde. Ihania vanhoja taloja ja hyvä ettei vanha kaupunki ollut "erillinen" osa uuden keskustan vieressä kuten Raumalla, Porvoossa sun muissa kaupungeissa vaan koko keskusta oli tätä vanhaa.




Talojen sisäänkäynteihin oli panostettu. Jokaisesta portista olisi tehnyt mieli mennä peremmälle kurkkimaan.





Vinkel tarjosi virkistystä kahvin, leivonnaisten ja jätskin muodossa. Ja saihan täällä tehdä ostoksia, just tämmöisistä kahviloista minäkin tykkään;)





Tämä talo on hurmaava. Voisin hyvin kuvitella meidän porukan tuonne asustelemaan





Hieno tuulimylly



Ja tähän keltaiseen taloon hurmaannuin täysin.





Olimme varanneet kaupunkikierrokseen koko päivän, muutama tunti helteessä kuitenkin riitti meidän porukalle. Jos joskus palaamme vielä Kristiinankaupunkiin, haluan majoittautua kahvila Vinkelin pitäjän Pehtoorintuvassa. Ovat laittaneet pihapiirinsä vanhan talon kuntoon ja vuokraavat sitä, mutta sattuneista syistä emme päässeet tupaan tutustumaan. Olin kokonaan unohtanut Porin Jazzit ja kaikki majoitukset olivat varattuina joten jouduimme jatkamaan matkaa.

Reissuraportti: Rauma

Aamusella startattiin matkaan ja Raumalle asti päästiin. Ihana paikka! En ole aiemmin täällä käynyt, ainoastaan kuullut ja lukenut muiden tarinoita paikasta ja ystävättäreni kertomuksia, joka on täältä kotoisin. Terveisiä vaan Päivi, tykkään kotikaupungistasi kovin;) Ostosmahdollisuudet ovat paikan kokoa ajatellen loistavat, kivoja putiikkeja ja vähän erilaista tavaraa mitä esim Helsingistä saa.




Jalat rikki väsyneinä ajoimme hikipäässä vielä Poroholmaan kyselemään vapaata mökkiä, mutta enhän muistanut, että nyt on Porissa jatsit joten tyydyimme uimaan ja ajamaan takaisin keskustaan. Löydettiin kesähotelli ja paikasta voisi tehdä vaikka oman postauksen, mutta en nyt jaksa valittaa näitä olosuhteita vaan keskityn nauttimaan lomasta. Eihän tämä ole kuin yksi yö.





Muutamia kuvia napsin Vanhasta Raumasta ja herra Tee kyllä huomautti kuvien luokatonta laatua. Pöh.




Hyvät kengät täällä on tarpeen, mukulakivikatuja päivän varvastossuilla lompsineena tuntuu jaloissa hivenen ikävältä. Nyt lyön pään tyynyyn ja kerään voimia, aamulla matka jatkuu vaikka olisi täällä pidempäänkin viihtynyt.





Toivotaan helteiden jatkuvan, mukava kauniissa säässä katsella paikkoja.

Kalustekompromissi

Aamusta roikuttiin Askon ovenrivassa jo ennen avaamisaikaa. Koko ostotapahtuma vei sen kaksi minuuttia, ryhmä oli siinä ovensuussa jo odottamassa ja eihän siinä muu auttanut, kun avata lompsa ja laittaa pätäkät tiskiin. Huh, saatiin sittenkin kalusteet vielä ennen ensi kesää. Haussa oli iso pöytä, mielellään kahdeksan tuolia. Ja tämmöiseen päädyttiin:





Mitään pehmusteita ei enää valikoimista löytynyt, mutta onneksi on edes tuolit ja pöytä. Tarkoitus on lisätä tuolimäärää vielä kahdella ja vaaleat pehmusteet olisi kivat. Löysin Kodin Ykkösestä kivan Riverdalen pöyreän tarjottimen, sopisi tosi kivasti tuohon pöydälle, mutta vielä tänään jätin sen kauppaan. Saa nähdä saanko yön nukuttua vai vaivaako tarjotin mieltä;)





Meillä oli hirveä nälkä Varistosta palatessa ja laitoimme heti pihvit grilliin ja korkattiin uusi pöytä. Mukava siinä on syödä ja tuoleissa on yllättävän hyvä istua vaikkei persuksille pehmusteita olekkaan. Pikku-ukko huomasi siinä syödessä heti yhden puutteen, meiltä puuttuu aurinkovarjo! Sellainen on kanssa saatava. Sitten on kuulemma täydellistä.


Huomenna lähdemme retkelle. Seuraava postaus tuleekin ihan jostain muualta, ihan itseäkin jännittää mihin suuntaan päädytään.
Mukavaa keskiviikkoiltaa!

1. lomapäivä

Pientä paniikkia ilmassa; kävimme eilen etsimässä kesäkalusteita terassille ja järkytys oli suuri, kun lähes kaikki kalustesetit on loppu. Argh. Tänään sitten epätoivoisesti vietin aikaani netissä, soittelin ja kyselin mistä saisi vielä jotakin järkevää passeliin hintaan. En vain periaatteen vuoksi suostu maksamaan aleaikaan hirveitä hintoja. Meillä ei ole talviaikaan paikkaa missä kalusteita säilyttää, joten ulkona joutuvat olemaan ja kärsimään. Tiikki kyllä kestää rankkojakin olosuhteita, mutta me ihastuttiin alkukesällä kovapuiseen settiin enkä saa sitä mielestäni. Soittokierros lupaili jotakin ja voi olla, että Variston Asko pelastaa tilanteen, jää nähtäväksi kun sinne asti huomenna aamulla päästään.





Eilinen Kesä Tila ihastutti muutoskohteellaan. Ihana paikka ja mieleinen muutos, viihtyisin varmasti. Molemmat kuvat on lainattu Maikkarin sivuilta;)





Väsymystä olen nukkunut pois ja pikkuhiljaa olotila alkaa olla normaali minää. Torstai on toivoa täynnä ja kesän viettoon suuntaamme länsirannikolle.