Aamupäivän pohdin tekemättömiä hommia ja lamaannuin lisää, lista on loputon. Tarvitsemme monitoimimikon tekemään nämä työt, oma energia ei kertakaikkiaan riitä nyt mihinkään. Mun on vaikea hyväksyä sitä etten jaksa enää painaa kuten kaksikymppisenä, olen niin armoton itseäni kohtaan. Parempi kun ei suunnittele mitään, ei tarvitse pettyäkkään. Samalla saan kyllä haudata haaveet remontoitavasta rintamamiestalosta, tässä talossa ei tekijöitä löydy, puheita kylläkin.
Sain laitettua vihdoin nämä Pentikin kipot tuohon kaapin päälle mutten sitten enää jaksanut hakea viereisestä huoneesta ikkunanpokaa tuohon kaapin päälle. Jospa se jouluksi oppisi itse vaihtamaan paikkaansa vaikka sormia napsauttamalla.
Heti kun monitoimimikko löytää tiensä tänne meille, alkaa täällä seinää kaatumaan ja terassia valmistumaan. Minä toimin silloin työnjohdollisissa tehtävissä, niin ja suunnittelijana sekä sisäänostajana. Jos kohtaatte hänet, neuvoisitteko perille? Täällä on laiskuus huipussaan:)
3 kommenttia:
Kunhan ne meidän työmiehet ovat kävelleet ajatuksen voimalla pihaan, voin lähettää ne seuraavaksi teille ;)
Meillä remontti jatkuu niin hitaasti. Mutta olkoon patistamatta.. kai se on JOULUKSI tehy..:-))
Hitaasti hyvä tulee..kai
Nauttikaamme nyt lumesta...:-D
-Krisse-
Morjens!
Minäkin kaappaan sellaisen monitoimimikon meille jos satun kohtaamaan:) Voin kysyä että onkos sillä kavereita ja ohjaan ne sitten teille.
Kauniita kynttilätunnelmia:)
Lähetä kommentti