Tuolikaunotar ja Kuomat

Kävimme tänään shoppaamassa Sellon alesta pikku-ukolle talvikengät. Aikaa ei ollut sen enempää tuumailuun ja miettimiseen, joten tyydyimme mustiin Kuoma-saappaisiin. Täytyy sanoa, että on niitä nätimpiäkin talvikenkiä nähty, mutta se ei nyt ollut se asia miksi näistä Kuomista kirjoitan.

Kuomat tulevat käyttöön omalle pienelle miehelleni ja sain slaagin, kun sovitimme eri kokoja. Järkytyksekseni jouduin ostamaan Kuomat kokoa 35! Ja tämä käyttäjä on 6-vuotias. Ei siis koululainen vaan äidin oma pieni kultarakas. Mihin tämä aika rientää? Joo, joo, sanottiinhan 2-vuotis neuvolassa, että pitkä poika on tulossa ( pituusarvio 198cm), mutta kun mä en halua, että se kasvaa näin äkkiä ja näin isoksi. Eikö tätä aikaa voisi nyt jotenkin pysäyttää? Onko jotain lääkettä mikä pysäyttää tämä järjettömän kasvun? Vai annanko vähemmän ruokaa? On meillä kerran aiemmin ollut Kuoma Crosserit, koko oli 22 ja ne oli vielä jopa ihan söpöt. Nämä tänään ostetut on ihan sukset. Höh. Toivottavasti ajavat nyt asiansa, lähdemme aamulla Kainuuseen ja siellä elohopealukemat on vähän eri lukemissa, joten lämpöä pitää olla, isollekkin jalalle. Selviän ehkä siellä tästä järkytyksestä...Ja huumorilla kai tästäkin selviän, poikani itse ehdotti josko ottaisimme samantien nelivitoset;)





Pyörähdin vielä jo valmiiksi järkyttyneessä mielentilassa Sellon Pentikillä. Siellä se seisoi liikkeen takaosassa aletuotteiden takana arvokkaana ja kauniina. Medaljonkituoli ja niin kaunis, että happi meinasi loppua tykkänään. Käsittelemätön puupinta ja rouhean karhea pellavaverhoilu. Ihan mun tuoli. Näen sen sieluni silmin ottamassa meitä vastaan eteisen lattialla ryhdikkäänä seisten. Ja mulla on kohta syntymäpäivät, tuoli antaisi vähän tekohengitystä tähän ikääntymiseen. Sekin vielä.


Ihania loppuvuoden pakkaspäiviä teille kaikille, voikaa hyvin! Me olemme nyt lomalla.

Paluu todellisuuteen

Joulu on sitten tältä vuodelta juhlittu, kinkut vedetty ja suklaat mässätty. Ihan hyvä, ei tätä elämäntyyliä kestäisi pää eikä maha, joten potut ja kastike vaan takaisin ruokavalioon.

Olin tänään töissä. Se oli viimeinen työvuoroni näissä hommissa. Tuntuu aika epätodelliselta. Nyt on vapaapäiviä ja sitten muutama lomapäivä kunnes uusi ura odottaa. Saan elää koko kevään "normaali-ihmisten" kahdeksasta-neljään elämää. On tässä taas sopeutuminen;)





Kovasti houkuttaisi nuo kauppojen alennusmyynnit. Saa nähdä mistä huomenna itseni löydän. Jotenkin tämä jouluinen jo kyllästyttää. Ja kohta alkava pommitus ahdistaa. Pakkaan pesueen ja lähden karkuun niitä karkeloita.
Hyvää illan jatkoa!

Hyvää Joulua God Jul Merry Christmas

Kohta valmista

Me saatiin siivottua. Miten onnelliseksi sitä tuleekaan, kun paikat on kuuratttu ja puunattu. Vielä pitää paketoida lahjat. Saa nähdä minkälaista pukettia sitä yön hiljaisina tunteina valmistuu. Ehkä sisältö on se tärkein;)





Tulppaanit nappasin mukaani kauppareissulla. Meille ei voi tuoda hyasintteja, migreeni innostuu moisesta tuoksusta joten mahdollisimman tuoksutonta olla pitää. Samoin kynttilät, ei hajuja.





Tunnelmallista aatonaattoiltaa!

Yllätysvieras

Saimme viime yönä yllätysvieraan ja sen myötä kaksi työvuoroa jää nyt tekemättä. Pikku-ukolla on vatsatauti. Vatsapöpö toi myös kuumeen ja päänsäryn. Toivottavasti saamme tämän ei-toivotun vieraan ulos tästä talosta viimeistään huomenna. Suunnitelma ei sisältänyt jouluksi tämän kaltaista seuraa.





Huomenna laitan kodin kuntoon, siivoan, asettelen, ratustelen yksityiskohtia. Ja toivon parasta etten itse makaa reporankana taudin kourissa. Tänään sain raivattua loputonta sisustuslehtipinoani, heitin surutta roskiin kotimaiset vuosikerrat. Leikkasin hyvät ideat ja kauniit tunnelmat talteen, en malta odottaa uuden vuoden alkua ja makuuhuoneen laittoa. Se kuuluu suunnitelmaan.


Hauskaa illan jatkoa!

Kolme yötä jouluun

Viikonloppu on ollut täynnä puuhaa ja askaretta monenlaista. Hyvältä näyttää vaikka ensin meinasi jo pieni paniikki iskeä. Vielä pari pakettia pitäisi hakea ja sitten lahjat kääreisiin. Se homma odottaa aatonaattoyönä töiden jälkeen. Laitan glögit kuumaksi ja virittäydyn tunnelmaan syvään huokaisten.


Pieni apulainen on ollut tomerana työntouhussa. Ei meillä näin hyvällä mallilla hommat olisikaan jos yksin olisin puurtanut. Pienet kädet leipoivat piparit...



...ja koristeli kuusen.



Viime vuotinen joulupukkikoriste pääsi lasikuvun alle suojaan. Paikka varmaan vielä vaihtuu, ei kait siellä kaapissa voi joulua viettää, se kun on edelleen siivoamatta.



Säätiedotus lupailee hyvää meille joulunviettäjille tänne Etelä-Suomeen. Kohta alkaa jännittämään tuleekohan se pukki tännepäin porolla vai millä, luntakin pitäisi sadella ennen aattoa.
Hyvää sunnuntai-iltaa!

Lihasmuistin varassa

Olen toiminut koko viikon lähes kokonaan lihasmuistini varassa. Osaan ulkoa reitin kotoa töihin, sormet hakeutuvat automaattisesti oikeille näppäimille töissä. Jaksan vielä syödä ja laskea päiviä aatonaattoon. Nyt on tiukilla tämä jaksaminen, työ vie voimat. Hyvä, että on vielä työpaikka, en valita. Edelleen kaikki jouluvalmistelut tekemättä, mutta sitä en jaksa miettiä enkä ressata. Näillä mennään. Tulee se joulu tänne meillekkin, kaikesta huolimatta. Yhden loistoidean olen kyllä saanut, kaikilla pitäisi olla kaksi viikkoa ennen joulua lomaa, aikaa valmistua tulevaan juhlaan kiireettä ja ehdottomasti ilman työtä. Koko Suomi hiljenisi eikä tarttisi kulkea henkensä kaupalla lihasmuistin varassa. Viikonloppu vapaata, kaikki tekeminen kasaantuu kahteen päivään. Suorituskyky miinuksella, nähtäväksi jää mihin kykenee. Onneksi mieli on hyvä, oikeastaan kaikki vaan naurattaa. Vielä.




Loma alkaa reilun viikon päästä. Johtuen olosuhteista, loma on täynnä työtä. Kivaa tekemistä, omia juttuja. Tämä hylly saa uuden pinnan. Sille on paikka valmiina. Siitä tulee hyvä ja se on tärkeä, sain sen ystävältäni, joka muisti minut kun hylly oli päätymässä kirpputoripöytään. Nyt se on turvassa, uudessa kodissa. Kiitos Hanne.





Jossain blogissa näin spreijattuja olkipukkeja. Se käsittely tehtiin täälläkin. Possukin sai osansa. Nyt on hyvä, paljon parempi. Kiitos vaan vinkistä! Nauhat puuttuu vielä, yritän laittaa nekin viikonloppuna. Ei haittaa vaikka jäävät laittamatta, tykkään niistä silti.
Ja kiitos kommenteista, ne ovat tärkeitä.

Paketointiasiaa

Ajatukset ovat viime päivinä pyörineet lahjapakettejen teossa. Ei sillä, että olisin yhtään lahjaa vielä hankkinut, mutta kovasti olen suunnitellut miten tehdä kauniita ja saajansa näköisiä paketointeja. Ihan hirveät on paineet asian suhteen. Nettiputiikkejen valikoimaa lahjapapereiden osalta olen selaillut kuumeisesti, lukenut asiasta lehdistä ja kirjoista eikä mitään selkeää mielikuvaa päässä vieläkään. Miltä siis näyttäisi kuusivuotiaan paketti, entä kuusitoistavuotiaan? Johan sitä kymmenen vuoden ikäero pitää näkyä siinä paketissakin vai mitä?

Ainakin se noista lehtijutuista tuli selväksi ettei kantsi mennä ostamaan mitään joulupukkipaperia vaan etsiskellä jotakin yksilöllisempää. Käykö nyt niin, että hommaankin ensin kaikki paketointitarpeet ja vasta sitten niihin sopivat lahjat? Silloin pitäisi minunkin onnistua.





Mukavaa loppuviikkoa ja stressitöntä joulunalus aikaa!

Joulukuun kuudes

Tänään retkeiltiin historiallisesti merkittävässä Porkkalassa. Ihana paikka joka herättää suuria ja kipeitä tunteita kotiseutumme alkuperäisissä, vanhemmissa asukkaissa. Eväät meillä repussa, rauhallista samoilua metsässä ja kaupan päälle hyvä mieli. Kohmeiset sormet sulatettiin lämmintä glögiä rantakalliolla juoden. Muovipussiin keräsin puista tippuneita isoja käpyjä, eläimen tai ihmisen repimää jäkälää ja kuusen oksia. Saa nähdä mitä käyttötarkoitusta niille keksin.





Kohta pääsemme kotikokkimme herkkupöydän ääreen. Nam. Ja sitten sohvan nurkkaan villasukat jalassa katsomaan linnan juhlia. Ansioituneiden ja vähemmän ansioituneiden ihmisten juhla-asuja arvostellen sujuu siis loppuilta, hauskaa viihdettä:)
Malja itsenäiselle Suomelle ja nöyrä kiitos niille, jotka sen meille itseään säästämättä taistelivat. Kiitos.


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lääkärinmääräys

Pikku-ukko sairasti rajun vatsataudin korkealla kuumeella ja lääkärin määräyksestä täällä on vietetty pari viime päivää vaakatasossa. Vatsan tyhjennyksen jälkeen uni on maistunut niin potilaalle kuin myös hoitavalle henkilökunnalle. Ihanaa, pitkästä aikaa hyvä, levännyt fiilis. Ei tarvitse kokoajan suorittaa, saa vaan olla ja nauttia olostaan.





Tänään jo normaalivedossa tuo pieni mies, ei tietoakaan mistään taudeista. Kuumeeton päivä, leikkiä, pelaamista ja yleistä hyggeilyä (opin uuden sanan Ruusutapetin Nannalta). Minäkin sitten piristyneenä pakkolevosta innostuin tyhjentämään meidän etupihan kaikesta ylimääräisestä, siivosin ja pesinpä vielä keittiön kaapitkin. Hyvä homma, ollaan askel lähempänä joulua. Tuossa siivotessa puutelista taas venyi entisestään, mistä saada kaikki se aika ja etenkin ne tarvittavat eurot jotta tämä asunto joskus saataisiin toimivaksi. Huhhuh, ei auta kuin sorvin ääreen...


Leppoisaa keskiviikon jatkoa!

Adventti

Ensimmäinen adventti, onneksi vasta eka. Nyt on nimittäin paniikki lähestymässä, joulu on ihan kohta täällä enkä ehdi mitään. Tai tuntuu etten ehdi. Tehdä haluamiani asioita ja levätä sopivassa suhteessa. Olette varmaan ennenkin kuulleet tapauksesta nimeltään työ, se häiritsee pahasti nyt tätä valmistautumista ja vapaa-ajan viettoa. Ei ole enää montaa tuntia kun kello taas herättää vaikka justiinsahan minä vasta kotiuduin.





Eilen ehdittiin sentään hakea sypressit ja lintujen ruoat. Talitintit on jo monena päivänä koputelleet ikkunoihin ja pettyneinä lentäneet naapuriin. Ei ole tällä tontilla ruokaa tarjolla, mutta nyt on. Omatuntokin kolkutteli jo niin, että katselin eilisellä kauppareissulla pienille ystäville ruokinta-automaattia, en mitään pientä vaan kartanon kokoista. Nyt pitäisi vaan päättää mikä niistä haetaan. Ja ruokaa, säkeittäin tulossa pähkinää, auringonkukansiemeniä ja talipalloja. Meidän pienet ystävät ovat selvästi tottuneet ruokailemaan juuri tällä pihalla enkä todella aio tuottaa niille pettymystä. Että semmoinen omatunto tällä äiskällä:)


Tunnelmallista adventtia kaikille!

Herätys

Tänään koin elämäni ihanimman herätyksen. Olin vielä sängyssä, unen rajamailla, kun pikkumies hiipi sängyn viereen, halasi ja sanoi: "ei sinun vielä tarvitse herätä, halusin vain tulla sanomaan heiheit". Nousin ylös ja saatoin rakkaat mieheni, pienemmän ja isomman matkaan. Niin pieni ele ja niin suuri vaikutus. Taas tiedän miksi aamuisin herään. Kiitos.





Suurien tunteiden loppuviikkoa!

Huoltomies haussa, loman tarpeessako?

Lunta oli satanut aamuun mennessä paljon ja lämpötila sai sen raskaaksi, joten lumenluonnista tuli pikainen, vähän nakkelin suurimpia portailta pois ja tamppasin ovelle polun pihatieltä. Että semmoinen toteutus eilisiltaisesta suunnitelmasta.

Aamupäivän pohdin tekemättömiä hommia ja lamaannuin lisää, lista on loputon. Tarvitsemme monitoimimikon tekemään nämä työt, oma energia ei kertakaikkiaan riitä nyt mihinkään. Mun on vaikea hyväksyä sitä etten jaksa enää painaa kuten kaksikymppisenä, olen niin armoton itseäni kohtaan. Parempi kun ei suunnittele mitään, ei tarvitse pettyäkkään. Samalla saan kyllä haudata haaveet remontoitavasta rintamamiestalosta, tässä talossa ei tekijöitä löydy, puheita kylläkin.




Sain laitettua vihdoin nämä Pentikin kipot tuohon kaapin päälle mutten sitten enää jaksanut hakea viereisestä huoneesta ikkunanpokaa tuohon kaapin päälle. Jospa se jouluksi oppisi itse vaihtamaan paikkaansa vaikka sormia napsauttamalla.





Heti kun monitoimimikko löytää tiensä tänne meille, alkaa täällä seinää kaatumaan ja terassia valmistumaan. Minä toimin silloin työnjohdollisissa tehtävissä, niin ja suunnittelijana sekä sisäänostajana. Jos kohtaatte hänet, neuvoisitteko perille? Täällä on laiskuus huipussaan:)

Lumimyrsky

Se on talvi nyt. Aamulla saa vissiin kaivautua ulos iglusta. Lunta on tullut vähintään kymmenen senttiä eikä loppua näy. Ulko-oven kun avaa, saa tosissaan työntää, että suostuu aukeamaan ja lumet änkeää väkisin tuulikaappiin jo pienestä raosta. Ei taida paljon jäljelle jäädä tästä kranssistakaan.







Lyhdyssä yritin polttaa kynttilää, kesti varmaan puoli tuntia kun kynttilä sammui ja lyhdyn sisältä löytyi kasoittain lunta.




Kanervat ja lyhdyt on hautautunut lumen alle, ihan kuin olisivat piilossa. Pitää vissiin tosissaan tyhjentää tämä talon edusta näistä kesäkalusteista, ei näistä paljon jäljelle jää jos näitä myrskyjä talven aikana muutamakin tulee.



Aamulla aloitan lumityöt. Hyvät yöt:) Ja tervetuloa talvi.

Lepohetki

Vapaapäivän paras hetki on nyt. Koti siivottu, pyykit pesty, koirakaveri lenkitetty ja tuore kahvi mukissa, mikä se on ihmisen ollessa. Ihana istua sisällä lämpimässä, ulkona pyryttää ja lumi kaunistaa ympäristön. Nautin.





Raivasin lehtipinot keittiön pöydältä ja laitoin kynttilät palamaan. Vielä kun viitsisi silittää tuon liinan. Jotenkin kaipasin nyt punaista antamaan lisäenergiaa, saa nähdä jaksanko värin kanssa jouluun. Olin kyllä ajatellut meille ruskea-valkoista joulua. Saa nähdä.


Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

Missä vika?

Ilmassa leijuu lievää epäonnistumisen makua. Tai sitten omassa päässä on vikaa, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isoille. Ja vähänkö ärsyttävää sekin, että taloudessamme on kaksi kameraa jotka sanovat samanaikaisesti sopimusta irti. Yritin kuvata tuon ihanan ensilumenkin, otoksia ei kuitenkaan voi täällä esitellä. Eli siinä osasyy ettei blogia paljon päivitellä. Toinen syy on se etten ole ollut kotonakaan valoisaan aikaan ja salamalla otetut kuvatukset on minun taidoilla ihan hirveitä.





On menneellä viikolla ollut hyvääkin. Kävin lasten kanssa Tukholmassa ja jotakin pientä sieltä tarttui mukaan. Kuvaan ostokseni kunhan opin ensin kameran käytön tai joku muu ratkaisu löytyy. Paluumatkalla myrsky valvotti ja siitä seurannut väsymys saa seinät kaatumaan päälleni. Menin suoraan satamasta töihin ja monta päivää on taas sitä rallia kestänyt.


Tänään riensin juoksujalkaa kuitenkin aamuvuoron jälkeen Augustin Huvilalle blogitapaamiseen. Myöhässä tosin, mutta kyllä siinä iloisessa porukassa hyvin juttuun mukaan pääsi. Kiitos Hannikselle, Annulle ja Liinulle, toivottavasti tulevaisuudessa tapaamme uudestaan. Lähtiessäni sain mukaani vielä paperipussin, ihania House Doctorin pyyhkeitä sieltä löytyi joten kiitos vielä kerran!


Viikko on ollut vääntöä, venymistä ja hammasten kiristelyä. Nyt jään onneksi parin päivän vapaalle ja yritän saada jotakin mukavaa ja mielekästä aikaiseksi.
Rauhallista illan jatkoa!

Pöytä on katettu

Posteljooni oli kiikuttanut eilen postilaatikkoon uuden kirjan "Pöytä on katettu". Ensireaktio oli ettei voi olla totta, peruin kyseisen kirjan enkä ainakaan ala mitään maksamaan vaan valittamaan alan kun ei automaattiperuutus kerran onnistu. Aikani puhisin ja pihisin raivosta. Tietysti uteliaisuus voitti ja piti alkaa sitten selailemaan mitä kirja sisällään pitää. Alkusivut meni puolihuolimattomasti pläräten. Sivu toisensa jälkeen alkoi tuntumaan paremmalta, haa, tämänhän voisi pitää ja säilyttää myöhempää tarvetta varten. Ei tässä nyt sinällään mitään uutta, tajunnan räjäyttävää elämystä saa, mutta mieleisen keittiökuvan löysin ja halusin sen teille näyttää.




Tykkään tämän keittiön tunnelmasta, yksityiskohdista, väreistä ja oikeastaan aikalailla kaikesta. Tätä henkeä tavoittelen mikäli omaa keittiötä joskus alan suunnittelemaan. Tuttujakin juttuja siellä on, lamput ja matto. Kyllä voisin kuvitella itseni tänne hääräämään. Pitäisiköhän luvata opetella pullataikinan teko tämän henkistä keittiötä vastaan. Jään pohtimaan...



Kuvat on taas huonoja, mutta selailkaa kirja jos siihen törmäätte. Lähden kirja kainalossa nyt vällyjen väliin ja toivotan teille kaikille hyvät yöt.

Odotan...

Olen muuten aika kova tyttö odottamaan. Odotan milloin mitäkin, syyllistyn luvattoman usein sitku ja mutku-juttuihin. Ei sillä, on tätä piirrettä minussa yrittänyt muokata Sarasvuot sun muut, mutta minä tyttö se vaan odotan. Odotan oikeaa hetkeä, omaa vuoroani. Sitku lapset muuttavat pois kotoa, mun elämä alkaa. Vai meniköhän se jo ohi? Niinkuin se oma elämä.

Ei hitsi. Minä tyttö en odota, en omaa enkä muiden vuoroa. Teen mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Ei. Ei se ihan niinkään mene. Haaveet toteutan. Niissä olen ehdoton. Elämäni suurimmat haaveet ovat ollet hevosiin liittyviä ja oma perhe. Tässä järjestyksessä. Hullulla on halvat huvit. Kun tyttäreni syntyi, hevoset odottivat ja kun pikku-ukko kasvoi omasta mielestäni tarpeeksi, hevoset tulivat taas. Olihan ne siellä kokoajan, mutta taustalla, vaivihkaa ja vasemmalla kädellä. Näin sen on pitänytkin mennä. Joka hetkestä olen kiitollinen.

Odotan edelleen sitä oikeasti omaa kotia. Paikka mihin kaikki rakkaat mahtuvat, perhe, koirat ja hevoset. Haaveissa Connemara-poni, tilava eteinen, hyvät säilytystilat ja toimiva, avara koti. Ja paljon tilaa tietysti ympärillä, ei muuten haittaisi jos meren rannalla tönö seisoisi. Me oltaisiin ihan hirmu onnellisia. Me ollaan kyllä sitä nytkin vaikkei ihan näin asutakkaan ja se ponikin puuttuu.


(kuva: Pottery Barn)

Seuraavaksi haaveilen, että oppisin tekemään jotain näillä käsillä, kädentaitoja. Osaan kyllä hitsata hevoselle kestävän putkiaidan, saha, pora ja vasara pysyy kädessä ja saan viljankin kasvamaan. Ja mitä ihmettä tapahtuu, kun pitäsi laittaa vadille vaikka kukka ja jotain. No, siihen ne taidot sitten tyssääkin. Tästä suivaantuneena päätin oppia minäkin vaikka kranssin tekemään, ei kait se mitään avaruustiedettä ole. Toivottavasti näette täälllä vielä myöhemmin myös lopputuloksen.



Hyvää viikonloppua!

Ankeaa avaruutta

Tässä se karmea todellisuus on. Rautaisen sohvasängyn muutettua varastoon, tilalle siirtyi vitriini sohvan nurkasta, pois sivupöydän alta. Ja voi taivas miten yksinäiselle ja mitättömälle se tuolla seinällä näyttää. Tästä johtuen ajatuksiini hiipi, että luovunkin tästä tekeleestä ja hankin tilalle matalamman lasiovisen senkin, siihen päälle saisi sitten niin nätisti laitettua kaikkea härpäkettä. Edellyttäen tietysti, että oppisi ensin väkertämään näillä ahavoituneilla käsillä jotakin katseenkestävää. Kieltämättä vähän ajatuksiani itsekkin säpsähdin, olen vähän liian suureen ääneen vannonut etten koskaan, ikinä, milloinkaan tästä kaapista luovu, sen verran ollaan yhteistä matkaa taivallettu ja kovia aikojakin nähty. Ja yht'äkkiä olenkin heivaamassa kaappipoloista ties minne. Mutta elämä on. Kovaa siis. Ja monesta on luovuttava saadakseen jotakin uutta.





Tätä senkkiä olen hiplannut Cobellossa useaan otteeseen. Jotakin tämän tyyppistä voisi miettiä, tai sitten ei. Senkki on ihan jees, jollain lailla tähän suuntaan näkisin kulkevani. Voihan se olla, että paikkaan vähän tuota ison kaapin edustaa laittamalla seinille jotain, eteen ison rahin tai jonkun systeemin. Visio on vielä hakusessa. On tätä rojektia vähän joka huoneessa ja kaikki hakee vielä sitä viimeistä pistettä iin päälle. Mulla kun tuppaa vähän nämä tyylit sotkeutumaan.



(kuva Cobellon sivuilta)


Jotakin positiivista tässä väljässä tilassa on, tähän tulee joulukuusi ja voi miten ihanaa, kun tilaakin jää vielä ympärille. Eli kaikella on aina puolensa. Jos nyt paistaisi aurinko ja olisi pikku pakkanen, olisi tämäkin postaus kyllä jäänyt tekemättä. Koska näin ei kuitenkaan sään laita ole, kehtaan olla sisällä lämpöisessä:)

Vauhdikasta vapaiden viettoa

Viikonloppu on ollut täynnä äksöniä, menemistä ja tulemista ja muuta puuhaa.

Raahasin eilen naapurin rouvankin Augustin Huvilan avajaisiin ja siinähän päivä mukavissa merkeissä vierähti naurun ja hösellyksen säestyksellä. Ihanaa oli tavata ihmisiä blogien takana, kiitos Hanna ja Nanna, teitte avajaisiin mukavan ja välittömän tunnelman! Ja puotihan oli täynnä kaiken maailman ihanuuksia...Eli palailen Oitbackaan hetimiten.

Kotona tilanteet muuttuu ja suunnitelmat elää. Vähän on hintsusti näitä neliöitä ideoiden määrään mitattuna. Täytyy kait kartoittaa seuraavaksi ammattilaisten taksat, päättämättömyys vai mikä tässä mättää kun mistään ei tunnu saavan otetta. Vaikka ei kait tämä huusholli mihinkään ikinä valmistu, mutta onko se tarkoituskaan? Mitä sitä sitten harrastaisi ja mihin sitä sitten viimeiset rahansa käyttäisi tai kortteja katteista tietämättömänä vinguttelisi? Täytyy sitä meikäläisenkin elämässä jotakin jännitystä olla.

Vakavasti harkitsen myös vitriinistä luopumista ja uuden, vähän erityylisen hankkimista. Uusi vitriini odottaa hakijaansa ja vaivaa mieltäni, mutta ootelkoon vielä ensi kesään. Yksi murheenkryyni on jo heivattu, se rautasänky lähti. Ja nyt olohuoneessa on taas enemmän tilaa keksiä uusia ratkaisuja, ai että miten tyytyväinen olen.

Mukavaa alkavaa viikkoa taas kaikille!

Kotiaskareita

Yhden ainoan vapaapäivän kunniaksi piti taas tehdä kotihommat. Ihana, puhdas koti ja melkoinen pyykkivuori selätettynä. Voi taas lähteä hyvillä mielin töihin eikä tarvitse huolehtia onko kellään mitään päällepantavaa. Sieltä löytyy kaapista viikattuna. Pikku pakkanen aamulla antoi hyvän syyn aamulenkkiin, ihana keli. Ja näyttäytyihän tuo aurinkokin, sain napattua pari kuvaa. Mietin muuten, että tätä menoa laskeutuu hiljaisuus blogiin kun ei ole kuvia mitä käyttää, ei täällä pimeydessä pysty kuvia napsimaan. Tämä alakuvan nurkka tulee tässä lähiaikoina kokemaan muutoksen, suunnitelmissa siirtää vitriini pois toiselle seinälle ja tähän kohtaan on haussa sivupöytä. Ajattelin tummaa, täytyy vielä miettiä. Ja pohdinnassa myös verhot, aiemmat viritelmät ja suunnitelmat eivät oikein passanneetkaan.




Kävin muuten pari viikkoa sitten Jäähallin kirpparilla ja löysin allaolevat kynttilänjalat. Kynttilänjalat nähdessäni visio oli selvä ja nyt sopisi joulun tulla. Alan virittelemään joulua varmaankin ensi viikonloppuna. Herra Teen mielestä voisin vielä odottaa kuukauden. Mitä?! Eihän sitten enää mitään ehdi, jouluhan on silloin melkein jo ovella. Ainakin tontut vilisee nurkissa ja on muuta touhua. Aatulan joulun odotus alkaa kyllä kohta. Piste.





Samaiselta kirpparilta löysin ruukut. Minusta ne on ihanat. Ja sopivat varmasti tulevalle istutuspöydälleni ensi kesänä omaan pihaan. Visio on siis selvillä. Toteutus on rehellisyyden nimissä jo toinen juttu. Mutta yrttejä näihin ruukkuihin laitetaan, vaikka sitten tiskipöydällä pitäen. Ja ruukuista piti pulittaa 1 euro, en alkanut tinkimään.





Päivän saldo on reilusti plussan puolella. Tyttärenikin kävi visiteeraamassa ja ilahduttamassa meitä. Oli tosi kiva rupatella ja ihastella sisustuslehdistä kauniita koteja.
Minä odotan jo ensi lauantaita, käymme miehen kanssa vähän kaupungilla tuulettumassa. Ja tapaamme muutaman ystävän. Vielä neljä päivää töitä ja sitten taas vapaalla siivoten ja pyykäten. Ja sitten onkin lauantai. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille - vaikka sitten siivoten ja pyykäten!

Hiljaista ja raastavia huolenhetkiä

Viikko on taas vierähtänyt ja blogirintamalla on ollut luvattoman hiljaista. Miten tämä aika juoksee entistä kiivaammin? Huh, en meinaa kyllä perässä pysyä. On tässä viikon varrella toki näitä tapahtumia ollut, vaikkakin suurinosa arkisia. Ja töitä.

Meidän pikku-ukko oli eilen juhlimassa Halloweenia. Päiväkoti järjesti juhlan lapsille ja illan päätteeksi tarhan lattiat täyttyivät patjoista ja makuupusseista, 34 lasta jäi viettämään yötä tarhalle. Tätä tapahtumaa on meillä odotettu pari viikkoa ja kyllä oli jännät paikat. Allaolevassa kuvassa lepäilevä Harri-hylje lähti mukaan ja soi tarvittavan turvan. Hyvä Harri ja kiitos taas kerran avusta:) Harri se on seilannut mukana maailmalla tyttäreni turvana ja nyt veljensä on Harrin ominut ja perinne senkuin jatkuu. Ja miten ylpeä olenkaan Miskasta, ekaa kertaa pois kotoa vieraassa paikassa ja yksin. Suren jo luopumista tästäkin lapsesta. Itsenäistyy enkä voi mitään.

Hyvin oli tarhalla pärjätty. Kivaa oli ollut ja pikku-ukko oli innoissaan kokemastaan. Ja jos pyydetään, meidän mies on etunenässä osallistumassa uudelleen.





Viikkoon on mahtunut myös paniikkia. Karvakaverin järjestämää ohjelmaa.
Viime sunnuntain myrskyssä lähdimme koko perheen voimin metsään ja ei siinä varttia pidempään polkua eteenpäin päästy kun Alma sai vainun ilmasta ja silloin mentiin. Ei auttanut komentelu, ei houkuttelu. Siellä me rämmittiin umpimetsässä litimärkinä karvakaveria etsimässä ja lopulta oli pakko luovuttaa. Soitin kotiin päästyämme poliisille ja serkkutyttöni hätiin pikkumiehen seuraneidiksi jotta vaatteiden vaihdon jälkeen olisimme aikuisessa porukassa lähteneet metsää haravoimaan. Voitte uskoa mitä kaikkea siinä hetkessä ehtii ajatella. Löytyykö rakas koirakaveri auton alta, hävisikö suden suuhun ja missä eksyneenä etsii raasu kotiaan. Hirvittävää. Toisaalta olin hirmuisen vihainen ja manasin itsekseni, että siitähän saa, kyllä nälkä pistää miettimään kannattiko mamman helmoista lähteä. Joo, tiedän, ei koira ajattele niinkuin me ihmiset eikä pysty järkeilemään tekojensa seurauksia. Vai pystyykö?

Lähes koko kylä on siis hälytetty. Katson takapihaltamme alkavaan metsään, vaihdan samalla niitä kuivia vaatteita ylleni ja selostan puhelimessa tätä järkyttävää tapahtumaa. Ja silloin näen Alman tulevan metsän reunaan, spontaani huudahdus "Alma" ja koira vastaa, vastaa todellakin iloisesti haukkuen. Suomennettuna se meni näin: "äiti, mä tulin nyt, avaa ovi ja laita ruoka kuppiin, hirveä nälkä!". Voi sitä helpotuksen tunnetta, koira kotiutuu reissultaan ehjänä ja täynnä itseluottamusta, parempikin suuri metsästäjä. Ja neidin toiveet tuli täytettyä. Maha täynnä se sitten kuorsasi nähden unta retkeltään. Lämmintä, pehmeää ja mukavaa. Mikä siinä on koiran ollessa. Nyt me mennään vaan maantiellä ja pururadalla, siellä ei saa edes pitää koiraa irti. Koska laki sanoo niin. Alma kyllä tietää. Ja täyttää maanantaina 7 vuotta. Kiitos sinne jonnekkin, että edelleen on täällä ilonamme ja huolenamme.





Sisustukset on jäissä. Ei riitä virtanen eikä eurot. Kohta jatketaan sillä saralla ja lisääntyvissä määrissä mietin jo joulua. Mietin ja suunnittelen, sehän on puoliksi tehty. Tiedä sitten siitä toteutuksesta.
Hyvää pyhäinpäivää! Kiitos kommenteista, tiedätte miten iloinen niistä olen:)

Hullaantumisia

Nuorenpana kaupoilla kulkiessani jokainen tavara huusi päästä mukaani ja kaikki varallisuus vietiin kauppiaille heti tilipäivänä. Onneksi pakko-saada-tauti on iän myötä hellittänyt ja voin hyvin kierrellä toinen toistaan ihanampia liikkeitä ostamatta yhtään mitään. Huomasin näet vuosia sitten ettei mikään oikein tuntunut miltään. Ei kiinnostanut vaatteet, ei kodinlaitto eikä paljon muukaan ostelu. Kaikki oli ihan hyvää tai ihan ookoo ja päätin etten ostele mitään, mikä ei vie yöunia.

Hyvä tovi sitten iltasella kaikessa rauhassa selailin nettipuotien uutuuksia ja sitten näin tämän peiton. Ja sitten tyynyt. Ja se oli menoa se. Herra Teelle heti kertomaan, että et usko mitä ihanaa olen löytänyt ja nyt meni yöunet. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin valvotun yön jälkeen soittaa heti aamulla Ilonalle Sateenkaarentaa ja tehdä tilaus. Mun joulupukki on siis jo käynyt. Se on sitten syytä minun pitää mielessä kun jouluaatto koittaa. Vähän toi Tee ihmetteli mihin näitäkin taas tarvittiin, entisiäkin on joka paikka täynnä. Mutta koskaan ei voi tietää mitkä ajat on vielä edessä ja jos talvella oikein pakkanen nurkissa ulvoo, on syytä olla lämmintä peittoa päälleen laittaa.

Ja jostakin viheliäisestä naistenlehdestä bongasin yhdet saappaat. Ne on PAKKO-SAADA-kengät, ilman niitä ei voi elää. Eikä ainakaan kävellä tätä matkaa kotoolta töihin. Ei vain voi. Penikkatautiset jalkani suorastaan ulvovat niiden saappaiden perään.
Olen muuten edelleen kipeänä. Hirveät määrät eri viruksia on verinäytteistä löytynyt. Ja tämä pakko-saada-virus yksi pahimmista. Saa nähdä miten tästä toipuu. Ehkä saamalla pakko-saada tavarat.








Iloista syksyistä viikonloppua kaikille;-)

Inkoossa...

Vietimme siis päivää Inkoossa ja vaikka toipilaana vielä olenkin, oli retki enemmän kuin piristävä ja voimia antava. Kerrassaan ihana päivä, sääkin suosi meitä.



Pidän Inkoosta paljon, voisin jopa asua siellä. Vaikka paikka on pieni, kaikki tarvittavat palvelut löytyvät ja jopa näin ihanassa muodossa kuten kirjasto. En ole vastaavaan muualla törmännyt, kirjaston yhteydessä on kahvila ja siellä voi lueskella kahvikupposen äärellä.



Vaikka Inkoo ei suurensuuri kylä shoppailutarjonnan suhteen olekkaan, on joukossa kyllä todellisia helmiä. Sisustuskaupat tietysti etunenässä, mutta myös minun näköisiä vaatteita on puodit pullollaan. Strandin kauppakeskus on maamme suurin puurakenteinen kauppakeskus ja näihin jättimarketteihin tottuneena, sinänsä jo kokemisen arvoinen käyntikohde.



Ja voiko kukkakauppakaan enää täydellisemmässä paikassa sijaita? Täältä löytyy kukkien ja ruukkujen lisäksi myös ihania sisustustavaroita, yksi hylly sinne jäi perääni katsomaan. Saa nähdä saanko sen mielestäni vai...



Nälkäkin tuli jossakin vaiheessa ja poikkesimme aterialle todella hyvään ravintolaan. Sågen yllätti meidät positiivisesti, ruoka oli mahtavan hyvää ja annokset olivat todella isoja. Nam.



Päivän kruunasi vierailu Barösundiin. Vietimme ystävien seurassa mukavan kahvitteluhetken, tämän syksyn viimeiset kahvit joimme veneellä tänään. Ensi viikolla vene ajetaan telakalle ja seuraavan kerran sitten keväällä on mahdollisuus näissä merkeissä tavata, toisenlaisissa puitteissa kyllä.


Huomenna ajattelin suunnata Helsinkiin ja jäähallin kirpputorille. Saa nähdä miten muijan käy, herätä pitäisi jo kukonlaulun aikaan mikäli mielii ajoissa ehtiä kirpparia kiertämään. Vai verottiko tämä päivä voimat. Sen näkee sitten aamulla.

Kiitos kovasti kommenteista, niistä vaan tulee niin iloiseksi! Mukavaa lauantai-illan jatkoa

Lepoa, lepoa ja jalat lämpimiksi

Viimeinen päivä sairaslomaa. Silmätulehdus, kurkkukipu, lihassärky ja kaikki muut flunssalle tyypilliset oireet löytyy. Lääkettä ei ole, paitsi silmiin. Tohtori käski levätä, kerätä voimia ja olla vaan. Kyllä hoituu, siis se vaan oleminen. Ja kohta olen taas vedossa ja työntouhussa. Jos vointi jo huomenna antaa myöten, nautimme olostamme Inkoossa. Täytyy ottaa vielä tänään rennosti.

Rentoa viikonloppua teillekkin, pitäkää huolta toisistanne.

Murheenkryyni

Tämä se on, siis tuo rautainen sohvasänky ja karvakaverin valtaama pesä, varsinainen päänsärky. Nyt se on olohuoneessa valtaamassa tilaa ja viemässä multa mielenrauhaa kun muuallekkaan se ei mahdu. Mitä ihmettä teen moiselle rotiskolle? Yritän pääni puhki miettiä mihin sen raijaisi varastoon odottamaan sitä työhuonetta, mitä ei ehkä koskaan edes tule. Höh. Toisaalta me tarvitaan varapetiä ja hyvät patjat tuossa on, mutta eihän se tuohon sovi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tukkii koko olohuoneen ja jotenkin en vain saa istumaan sitä tänne. On siihen kokeiltu jos vaikka mitä peitettä ja yleensä pidän siinä tyynyjä kasoittain. En enää edes tiedä mikä tässä nyt ahdistaa, tällä hetkellä näin kuitenkin mennään. Jos keksit idean millä naamioin sängyn paremmin tähän sopivaksi, kerro ihmeessä!

Ja nyt hyvät yöt!

Eteinen

Tervetuloa vaiheessa olevaan eteiseemme. Eteisessä on ainoastaan vaatekaappi ja peili, niin ja valo. Sekin on luksusta, varsinkin kun alkaa olemaan päivät jo hämäriä illoista puhumattakaan.




Tämä Ikean vaatekaappi on saanut käsittelyssäni valkoisen värin pintaansa ja oviin mulla on idea joka odottaa toteutumistaan. Kaapissa on ulkovaatteet ja kengät.




Kaapin päälle tuli muuttorumbassa laitettua lintukoto ja muovikukka. Siellä ne ovat nyt asustaneet vailla parempaa paikkaa. Tällähetkellä mulla on ihan liian vähän pöytäpintoja, paikkoja esineille ja asetelmille. Eli nämäkin ilmeisesti joutuvat kaapin päällä asumaan ja elämään hamaan asti. Tuo Indiskan lokerikko ei tule tuonne jäämään, sille on paikka kunhan ehditään.


Allaolevat peilit sain tuparilahjaksi ystävältäni, kiitos vielä kerran Hanne! Pitkään tämmöisiä peilejä itselleni haaveilin, tykkään niistä kovasti. Niiden alle yritän keksiä jotakin laskutasoa, paikkaa mihin laskea käsistään avaimet, laukku ja semmoiset. Joitain ideoita on, epäselvää vielä mitä kannattaisi tehdä. Eli peilejen alla on tyhjä seinänpätkä, mutta ovet tuulikaappiin ja pesuhuoneeseen, kulkureitit jne pakottavat miettimään asiaa perinpohjaisesti. Tilaa ei liiaksi asti ole, se vähän jarruttaa villeimpiä visioita.




Matoksi eteiseen laitan sisalmaton. Eli vanhoilla, hyväksi havaituilla systeemeillä edetään. Pää on välillä ihan pyörällä, samaan aikaan yritän miettiä niin montaa asiaa ja yhtenäistä linjaa haluan noudattaa läpi kodin. Värit, materiaalit ja semmoiset, aika yksitoikkoista, mutta aah niin turvallista ja helppoa;-)
Jaksamista alkaneelle viikolle, hymyt;-)