torstai 27. marraskuuta 2008

Herätys

Tänään koin elämäni ihanimman herätyksen. Olin vielä sängyssä, unen rajamailla, kun pikkumies hiipi sängyn viereen, halasi ja sanoi: "ei sinun vielä tarvitse herätä, halusin vain tulla sanomaan heiheit". Nousin ylös ja saatoin rakkaat mieheni, pienemmän ja isomman matkaan. Niin pieni ele ja niin suuri vaikutus. Taas tiedän miksi aamuisin herään. Kiitos.





Suurien tunteiden loppuviikkoa!
klo

6 kommenttia:

  1. tinttarus27. marraskuuta 2008 klo 11.35

    Nuo tilanteet on niitä elämän arvokkaimpia asioita, pieniä, tärkeitä ja niin rakkaita, korvaamattomia. Hellästä halauksesta saa uskomattoman paljon iloa ja voimaa:)On ihanaa olla äiti<3

    VastaaPoista
  2. Hannukka27. marraskuuta 2008 klo 16.59

    Herkkää!

    Minun pian 6-vuotiaani alkoi iltapalapöydässä itkeä tuhertaa ja kysyin mikä on hätänä. Vastaus oli, että kun sä olet niin vanha... En nyt ihan noin vanhaksi ole itseäni vielä tuntenut :)

    VastaaPoista
  3. mimosamamma27. marraskuuta 2008 klo 19.48

    Ihana herätys:) Kunpa saisi joka aamu herätä halauksiin niin varmasi kulkisi hymyssäsuin kaiket päivät.
    Mukavaa loppuviikkoa Aatulaan ja paaaljon haleja;)

    VastaaPoista
  4. Krisse27. marraskuuta 2008 klo 20.50

    Se on NIIN pienestä kiinni nuo elämän tärkeät mieltä ihastuttavat asiat.

    Muistan itse sellaisen asian kun vanhin poika melkein 40v.vastasi kun soitin. "Mitä mun äiti! " Miten voikaan noin tavallinen asia tuntua maailman parhaalta asialta sillä hetkellä.
    Että ottakaamme ilolla vastaan elämän pikku herkut ja päivän pelastukset.
    -Krisse-

    VastaaPoista
  5. maano29. marraskuuta 2008 klo 17.59

    ihana herätys :)

    VastaaPoista
  6. Päivi1. joulukuuta 2008 klo 19.54

    Muistatkos mitä joskus sulle tuumasin...mikä pikku herrasmiehen alku.Elämän kohokohdat ovat niitä kantavia voimia kun muuten voi asiat uuvuttaa.. Iloista Joulukuun alkua teille!

    VastaaPoista