Koulut alkoi

Miskasta tuli tänään koululainen. Haikeana jäin katselemaan kuinka reippaasti pikku mies meni jononjatkoksi kuultuaan nimensä ja paineli iso reppu selässään koulun ovesta sisään kavereiden ja opettajan kanssa. Mulla on jotenkin nyt vaikeaa tämä luopuminen ja uuden oppiminen kuin lapsella ja hyvä niin, näin sen pitää mennäkkin. Ja hienosti oli päivä sujunut! Niin mukavaa oli ollut, että aikoo kuulemma vielä huomennakin kouluun mennä;) (Se luokanvaihto muuten onnistui!)





Ja tänään oli myös mun elämäntaparemontin eka päivä. Aloitin juoksukoulun ja näillä töppösillä sitä sitten kilometrejä olisi tarkoitus kerätä. Aamupäivällä ähelsin pienen pilates-tuokion, avasin vähän paikkoja puuskuttaen ja ähkien vain huomatakseni miten sairaan jäykkä ja väärin hengittelevä luojanluoma olenkaan;) Täytyy todeta, että pitkä ja kivinen tie on edessä korsetin metsästyksessä! Hivenen itselleni vihaisena miten olen saattanutkin itseni tähän jamaan, hyi mua.





Kansalaisopiston ilmoittautumispäiväkin oli tänään. Sain ängettyä itseni "hyvän olon tunnille", jonka tuntikuvaus lupaa lihasten huoltoa ja kehon jännitystilojen avausta. Just tätä mä nyt tarvitsen! Pilates-tunnille en mahtunut, sain 10. varasijan joten pakko lähteä Satsille pilatekseen. Toisaalta, jo on aikakin, olen jo viisi vuotta maksanut pronssikorttia 13€/kk ja käynyt peräti kerran pilateksessa! Aika kallis tunti eli siihen nähden...

Elämäntavat

Olen tässä vuosien saatossa päästänyt itseni löysistymään ja laiskistumaan. Ennen aktiivinen ja tarmokas liikkuja ja aikaansaava, on nykyään täysi sohvaperuna. Ja mua ällöttää! Etoo elopainon nousu +10kg, aikaansaamattomuus ja itseinho, joka johtaa valittamiseen.

Viime viikkoina uniin on tullut liikettä, yksi yö sauvakävelin, toisena venyin pilateksen avulla uusiin mittoihin ja seuraavana juoksin ja bodypumppasin. Olen vesijuossut, juossut syksyistä metsätietä, ratsastanut tavoitteellisesti eikä penikkatautiset jalat ole valittanut kun avannossa olen niitä hoitanut. Peilistä näin sairaan hyvät, lihaksikkaat käsivarret ja ihankuin naamastakin olisi lähtenyt vuosia puhumattakaan kuinka paksu ja upea tukka mulla oli. Ja vatsa oli litteä eikä koskaan kipeä rasvaisesta ruoasta. Ihan megabeibehän sieltä peilistä katseli. Herätessä pettymys oli valtaisa, kun koko yön on hiki päässä reenannut, lihakset maitohapoilla ja kroppa huutanut armoa kaikesta rääkistä ja herätessä sama blösö valunut keittiöön kahvin keittoon. Siitä se ajatus sitten lähti...





Nyt alkaa elämäntaparemontti! Tässä menee uusiksi, tai siis vanhoiksi, niin ruokatottumukset, liikunnan rasittavuus kuin kilotkin. Tavoite on selvä, kymmenen kiloa lähtee vaikka väkisin ja vaatekoko palautuu kolmekutoseen. Näin se nyt vaan on, ei auta selitykset, ei lässytykset. Tietoa asioista on riittämiin ja ainoa este tälle uudistukselle olen minä itse. Ja vaikka kävelen työvuoron aikana vähintään kymmenen kilsaa, ei se voi olla este vapaa-ajan harjoittelulle.


Aika kalliiksi vaan tuntuu tämä uusi elämä tulevan. En ole eläissäni omistanut juoksutossuja ja hintoja katsellessä tuppaa tulemaan alkulämmittelyn veroinen hiki. Sitten nurkista puuttuu ne kävelysauvat, vesijuoksuun tarvittavat vyöt ja uimapuku (edellinen sopi kroppaan kokoa 36, ei vaan kehtaa mennä tonne hallille siinä makkarankuoressa) ja tietysti juoksulenkkejä varten tarvitaan kaikki rikoot, topit ja hikinauhat;) Sykemittari on, tänään Polari lähtee huoltoon ja saa uudet patterit niin on helpompi sitten katsoa missä mennään. Oksennus tulee varmasti, sydän hakkaa rinnasta ulos joten kännykkään laitan valmiiksi ambulanssin numeron jotta osaavat tulla tuolta tienposkesta sitten hakemaan. Tämä mamma aloittaa urakan ensi maanantaina ja toivon, että kun tämän näin julkisesti täällä kerron, on sillä vaikutusta tulosten tavoitteluun. Nyt töihin kävelemään vähintään kymmenen kilsaa, huhhuh.

Koulua varten

Käytiin tänään Jumbossa tekemässä viimeisiä hankintoja alkavalle opintielle, vaatetta, reppu, kynät ja kumit. Kaikki tarpeellinen löytyy kelloa myöten eikä näiden asioiden takia tarvitse jännittää, sitä kun alkaa olemaan nyt ilmassa. Koulutielle lähdetään ihan farkku-teepaita-lenkkarit linjalla. Reppuun pakataan mukaan urheiluvaatteet koska iltapäivät koulun jälkeen vietetään liikuntakerhossa.


Ostin muutamia pitkähihaisia t-paitoja, mm.NameIt:ltä ihanan intiaaniaiheisen paidan josta ei valitettavasti nyt ole kuvaa. Ja ihan peruspaitoja Benettonilta.

(kuva Name It)

Parit farkut ostan vielä lisää ja yhdet lenkkarit Pumalta. Pikku herra ei ole käyttänyt vielä uusia valkoisia tossujaan kertaakaan, haluaa kouluun puhtaat kengät joten päätin, että Pumat otan mustana.


Ja ehkä se koululaisen tärkein ostos, hyvä reppu. Me päädyttiin tähän Jansportin trinity-reppuun, siellä on paikka sitten niitä märkiä urheilukamoja varten ja riittävät lokerot ja taskut pikku-ukon käyttöön. Reppu miellytti niin tulevaa kantajaa kuin maksajaakin;)

(kuva: Jansport)


Täytyy myöntää, että muakin alkaa pikkuhiljaa vähän jännittämään. Yritin tavoitella koulun rehtoria koko päivän koskien Miskan tulevaa luokkaa. Hänet kun oli toiveista huolimatta laitettu luokalle josta ei tunne ketään, syynä ainoastaan elämänkatsomustieto. Ja sillä luokalla mikä oli meidän toive, on tyttö jonka olisi ehdottomasti kuulemma päästävä tähän luokkaan johon Miska oli laitettu. Kouluterveydenhoitaja lupasi kyllä puoltaa luokan vaihtoa ja minä hermoilen miten käy. Kaverit on kuitenkin tukena ja turvana, pienilläkin ja tärkeää olisi lähteä hyvillä mielin koulutielle. Huomenna uusi yritys, pitäkää peukkuja myönteisestä suhtautumisesta!


Ps: Kolme ensimmäistä työvuoroa takana ja vielä hymyilyttää:)

Kypsää kamaa

Tänään...


...ei ole mikään onnistunut. Yritin epätoivoisesti kuvata tuolla vanhalla Minoltalla eilen saamaani korua. Vaaleanpunaisen hirsitalon Marja teki toiveideni mukaisen korun ja olisin halunnut sen näytille. Ei onnistunut sitten sekään. Koru on kuitenkin ihana uskokaa pois;)



Muutenkin ilmassa matalapainetta ja kaikki, ihan kaikki ahdistaa. Ja se hemmetin laajentunut siivousurakka, mur. Mulla olisi siihen yksi ratkaisu, koko omaisuus lavalle ja hiiteen ja tyhjästä tilasta eteenpäin. Tuntuu ihan ikuisuudelle odottaa, että tämä koti olisi vielä joskus niinkuin pitäisi. Kaiken kruunaa loman loppuminen ja huomenna töihin. Olen siis yhtä kypsä kuin pihamme marjat.



Kaikille muille mukavaa torstai-illan jatkoa, mä lähden kypsymään lisää.

Urakka seisoo

Mun hommat seisoo pahasti. Täällä me asutaan kaaoksen keskellä, mutta mikään urakointi ei nyt innosta eikä epäjärjestys jaksa pahemmin haitata. Lomakin loppuu kohta ja perjantaina pitää lähteä töihin, auts. Päivät on mennyt haaveillessa ja haahuillessa. Siivousprojektitkaan eivät etene ellei vähän väliä juokse kaupoilla ostelemassa säilytyslaatikoita sun muita tarpeellisia homman eteenpäin viemiseksi;)



Vaikkei Gant nyt juurikaan myy säilytyslaatikoita, oli sielläkin käytävä ja napattava kuva noista tauluista. Niitä on kuulemma saatavilla kahden kappaleen paketissa suurinpiirtein sadan euron hintaan. Kuolaan näitä.


No, sitten tulikin jo viikonloppu ja se oli pakko kuluttaa Vermossa. Mun kesätraditioihin kuuluu Kansallinen Poninäyttely ja sinnehän se oli mentävä taas kytikselle miltä suomalainen connemara-kasvatus tänä vuonna näyttää.


Hieno varsa, kertakaikkisen upea. Vielä elämänsä alussa...



Tämä tamma oli oma suosikkini. Ihana.



Karvakaveri sairastui viime yönä enkä sitten tänäänkään voinut tehdä näille kotiasioille yhtikäs mitään. Me oltiin lääkärissä, otettiin näytteitä, saatiin diagnoosi, annettiin viimeiset eurot, ne vähäiset jotka jäi säilytyslaatikoiden ostamiselta, eläinlääkärille ja tultiin kotiin toipumaan. Almalla on kova kipulääkitys ja nyt odotellaan, että antibiootit alkavat vaikuttamaan, huomenna pitäisi helpottaa. Eikä mitään sen ihmeempää tautia kuin virtsatietulehdus, ärhäkkä sellainen. Ja taas yksi osoitus kaverin kovasta kipukynnyksestä, ei taaskaan mitään ennakkomerkkejä ja nyt jo tauti näin pahana. Voi toista, kovaa se on laumassa eläminen.


Huomenna mun on pakko ryhdistäytyä. Karvakaveriakaan ei pääse viemään vielä pitkälle lenkille joten mulla ei ole enää yhtään tekosyitä venyttää urakan jatkamista. Ellei sitten...