Hullaantumisia

Nuorenpana kaupoilla kulkiessani jokainen tavara huusi päästä mukaani ja kaikki varallisuus vietiin kauppiaille heti tilipäivänä. Onneksi pakko-saada-tauti on iän myötä hellittänyt ja voin hyvin kierrellä toinen toistaan ihanampia liikkeitä ostamatta yhtään mitään. Huomasin näet vuosia sitten ettei mikään oikein tuntunut miltään. Ei kiinnostanut vaatteet, ei kodinlaitto eikä paljon muukaan ostelu. Kaikki oli ihan hyvää tai ihan ookoo ja päätin etten ostele mitään, mikä ei vie yöunia.

Hyvä tovi sitten iltasella kaikessa rauhassa selailin nettipuotien uutuuksia ja sitten näin tämän peiton. Ja sitten tyynyt. Ja se oli menoa se. Herra Teelle heti kertomaan, että et usko mitä ihanaa olen löytänyt ja nyt meni yöunet. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin valvotun yön jälkeen soittaa heti aamulla Ilonalle Sateenkaarentaa ja tehdä tilaus. Mun joulupukki on siis jo käynyt. Se on sitten syytä minun pitää mielessä kun jouluaatto koittaa. Vähän toi Tee ihmetteli mihin näitäkin taas tarvittiin, entisiäkin on joka paikka täynnä. Mutta koskaan ei voi tietää mitkä ajat on vielä edessä ja jos talvella oikein pakkanen nurkissa ulvoo, on syytä olla lämmintä peittoa päälleen laittaa.

Ja jostakin viheliäisestä naistenlehdestä bongasin yhdet saappaat. Ne on PAKKO-SAADA-kengät, ilman niitä ei voi elää. Eikä ainakaan kävellä tätä matkaa kotoolta töihin. Ei vain voi. Penikkatautiset jalkani suorastaan ulvovat niiden saappaiden perään.
Olen muuten edelleen kipeänä. Hirveät määrät eri viruksia on verinäytteistä löytynyt. Ja tämä pakko-saada-virus yksi pahimmista. Saa nähdä miten tästä toipuu. Ehkä saamalla pakko-saada tavarat.








Iloista syksyistä viikonloppua kaikille;-)

Inkoossa...

Vietimme siis päivää Inkoossa ja vaikka toipilaana vielä olenkin, oli retki enemmän kuin piristävä ja voimia antava. Kerrassaan ihana päivä, sääkin suosi meitä.



Pidän Inkoosta paljon, voisin jopa asua siellä. Vaikka paikka on pieni, kaikki tarvittavat palvelut löytyvät ja jopa näin ihanassa muodossa kuten kirjasto. En ole vastaavaan muualla törmännyt, kirjaston yhteydessä on kahvila ja siellä voi lueskella kahvikupposen äärellä.



Vaikka Inkoo ei suurensuuri kylä shoppailutarjonnan suhteen olekkaan, on joukossa kyllä todellisia helmiä. Sisustuskaupat tietysti etunenässä, mutta myös minun näköisiä vaatteita on puodit pullollaan. Strandin kauppakeskus on maamme suurin puurakenteinen kauppakeskus ja näihin jättimarketteihin tottuneena, sinänsä jo kokemisen arvoinen käyntikohde.



Ja voiko kukkakauppakaan enää täydellisemmässä paikassa sijaita? Täältä löytyy kukkien ja ruukkujen lisäksi myös ihania sisustustavaroita, yksi hylly sinne jäi perääni katsomaan. Saa nähdä saanko sen mielestäni vai...



Nälkäkin tuli jossakin vaiheessa ja poikkesimme aterialle todella hyvään ravintolaan. Sågen yllätti meidät positiivisesti, ruoka oli mahtavan hyvää ja annokset olivat todella isoja. Nam.



Päivän kruunasi vierailu Barösundiin. Vietimme ystävien seurassa mukavan kahvitteluhetken, tämän syksyn viimeiset kahvit joimme veneellä tänään. Ensi viikolla vene ajetaan telakalle ja seuraavan kerran sitten keväällä on mahdollisuus näissä merkeissä tavata, toisenlaisissa puitteissa kyllä.


Huomenna ajattelin suunnata Helsinkiin ja jäähallin kirpputorille. Saa nähdä miten muijan käy, herätä pitäisi jo kukonlaulun aikaan mikäli mielii ajoissa ehtiä kirpparia kiertämään. Vai verottiko tämä päivä voimat. Sen näkee sitten aamulla.

Kiitos kovasti kommenteista, niistä vaan tulee niin iloiseksi! Mukavaa lauantai-illan jatkoa

Lepoa, lepoa ja jalat lämpimiksi

Viimeinen päivä sairaslomaa. Silmätulehdus, kurkkukipu, lihassärky ja kaikki muut flunssalle tyypilliset oireet löytyy. Lääkettä ei ole, paitsi silmiin. Tohtori käski levätä, kerätä voimia ja olla vaan. Kyllä hoituu, siis se vaan oleminen. Ja kohta olen taas vedossa ja työntouhussa. Jos vointi jo huomenna antaa myöten, nautimme olostamme Inkoossa. Täytyy ottaa vielä tänään rennosti.

Rentoa viikonloppua teillekkin, pitäkää huolta toisistanne.

Murheenkryyni

Tämä se on, siis tuo rautainen sohvasänky ja karvakaverin valtaama pesä, varsinainen päänsärky. Nyt se on olohuoneessa valtaamassa tilaa ja viemässä multa mielenrauhaa kun muuallekkaan se ei mahdu. Mitä ihmettä teen moiselle rotiskolle? Yritän pääni puhki miettiä mihin sen raijaisi varastoon odottamaan sitä työhuonetta, mitä ei ehkä koskaan edes tule. Höh. Toisaalta me tarvitaan varapetiä ja hyvät patjat tuossa on, mutta eihän se tuohon sovi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tukkii koko olohuoneen ja jotenkin en vain saa istumaan sitä tänne. On siihen kokeiltu jos vaikka mitä peitettä ja yleensä pidän siinä tyynyjä kasoittain. En enää edes tiedä mikä tässä nyt ahdistaa, tällä hetkellä näin kuitenkin mennään. Jos keksit idean millä naamioin sängyn paremmin tähän sopivaksi, kerro ihmeessä!

Ja nyt hyvät yöt!

Eteinen

Tervetuloa vaiheessa olevaan eteiseemme. Eteisessä on ainoastaan vaatekaappi ja peili, niin ja valo. Sekin on luksusta, varsinkin kun alkaa olemaan päivät jo hämäriä illoista puhumattakaan.




Tämä Ikean vaatekaappi on saanut käsittelyssäni valkoisen värin pintaansa ja oviin mulla on idea joka odottaa toteutumistaan. Kaapissa on ulkovaatteet ja kengät.




Kaapin päälle tuli muuttorumbassa laitettua lintukoto ja muovikukka. Siellä ne ovat nyt asustaneet vailla parempaa paikkaa. Tällähetkellä mulla on ihan liian vähän pöytäpintoja, paikkoja esineille ja asetelmille. Eli nämäkin ilmeisesti joutuvat kaapin päällä asumaan ja elämään hamaan asti. Tuo Indiskan lokerikko ei tule tuonne jäämään, sille on paikka kunhan ehditään.


Allaolevat peilit sain tuparilahjaksi ystävältäni, kiitos vielä kerran Hanne! Pitkään tämmöisiä peilejä itselleni haaveilin, tykkään niistä kovasti. Niiden alle yritän keksiä jotakin laskutasoa, paikkaa mihin laskea käsistään avaimet, laukku ja semmoiset. Joitain ideoita on, epäselvää vielä mitä kannattaisi tehdä. Eli peilejen alla on tyhjä seinänpätkä, mutta ovet tuulikaappiin ja pesuhuoneeseen, kulkureitit jne pakottavat miettimään asiaa perinpohjaisesti. Tilaa ei liiaksi asti ole, se vähän jarruttaa villeimpiä visioita.




Matoksi eteiseen laitan sisalmaton. Eli vanhoilla, hyväksi havaituilla systeemeillä edetään. Pää on välillä ihan pyörällä, samaan aikaan yritän miettiä niin montaa asiaa ja yhtenäistä linjaa haluan noudattaa läpi kodin. Värit, materiaalit ja semmoiset, aika yksitoikkoista, mutta aah niin turvallista ja helppoa;-)
Jaksamista alkaneelle viikolle, hymyt;-)

Aikaa sitten...

...sain Mimosamammalta tunnustuksen. Lupasin silloin laittaa tunnustusta eteenpäin, mutta piiiitkän mietinnän jälkeen, haluan kuitenkin ojentaa tämän tunnustuksen ihan jokaiselle bloginpitäjälle! Kaikki ovat sen mielestäni ansainneet.

Nöyränä kiitän Mimosamammaa tästä tunnustuksesta. Ruskarikasta syksyn jatkoa kaikille!

Uusia polkuja

Olen ollut viime päivät töissä, työtä ja työtä - taas. Kiitollinen olen, että on työ, välillä olen vaan väsynyt näihin vuoroihin ja elämän epäsäännöllisyyteen. Olen töissä kun muut vapaalla ja vapaalla kun muut töissä. Oli koulutusta, omaa työtä ja poikkeustilannetta. Raskas viikko. Tänään heräsin neljältä, tein pitkän päivän ja vihdoin olen kotona omieni luona. Ja edessä kaksi vapaata. Väsynyt, mutta onnellinen.

Aiemmassa postauksessa näytin teille silloisia lenkkimaastoja. Paljon on muistoja niiden teiden ja polkujen varrella, ihmisiä ja nelijalkaisia. Nyt on uudet polut, uudet kokemukset ja kohtaamiset odottavat. Syntyy muistoja, toivottavasti hyviä ja paljon. Täällä on mielestäni niin kaunista, ja ennenkaikkea hiljaista. Tekee hyvää, vastapainoa hektiselle työympäristölle. Lähiajan haaveissa löytää uusi hevosystävä, aluksi vaikka vuokralle, siksi näitä teitä tulee nyt kuljettua ristiin rastiin. Toivottavasti pian kohtaamme.






Tuhannet kiitokset kun jaksatte käydä ilahduttamassa mua kommenteillanne, ihana niitä on lukea! Ehtiessäni käyn vastavierailulla ja toivottavasti muistan myös jättää puumerkin. Tänään ei kykene enää muuhun kuin toivottamaan kaikille hyvää yötä ja kauniita unia. Pitäkää huoli toisistanne!

Talkoohenkeä ja suuria aarteita

Liekö eilinen hyvä seura vai hyvä ruoka ja juoma syynä siihen, että aamulla pompattiin aikaisin ylös täynnä virtaa ja tekemisen meininkiä. Aamuvarhaisella hommiin ja paljon saimmekin aikaiseksi.

Piha on siivottu, nurmikko leikattu, mustikat ja hortensiat istutettu. Näyttää muuten aika erilaiselle tuo meidän heinäpelto, siellä oikeasti oli nurmikkoa. Ollaan muuten ihan fiiliksissä;-) Etuovelle laitoin tuijan koriin kera kavereiden.



Puulaatikko sai myös uudet asukkaat



Pidettiin me vähän myös taukoa, syötiin ja hörpittiin kahvitkin



Löysin aikanaan vuosia sitten kirpputorilta tämmöisen lintujen ruokintahässäkän. Kyllä Teetä ihmetytti ja nauratti minun löytö. Ei naurata enää, laittoi sen kiltisti tammen oksalle roikkumaan ja meinasi pikkulinnuille talipallon talven evääksi hankkia. Toivottavasti linnut tulevat usein vierailulle



Ja ne aarteet. Olin todella otettu kun ystäväni muisti minua eilen seuraavilla tupaantuliaistuomisilla. Ystäväni remontoi 20-luvulla valmistunutta taloaan ja osa talosta tehdyistä löydöistä sai meiltä uuden kodin. Olen ihan hämmennyksissäni tästä lahjoituksesta ja nyt olisikin kaikki tiedot ja mahdolliset vinkit tervetulleita. Eli kyseessä on ompelukoneen puinen suojus, teksti on Anker. Mitä ideoita moinen teissä herättää? Minä en kykene vielä muuta kuin ihastelemaan ja huokailemaan.



Samaisesta talosta löytyi vanhoja Helsingin Sanomia. Tämä yksilö on vuodelta 1936. Aivan ihastuttava, olemme suurella mielenkiinnolla tätä tänään lukeneet. Tästä ajattelin kehystää joitain sivuja, saa nähdä mitä muuta keksin.



Uutta viikkoa kohden ollaan taas menossa. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille, nautitaan täysin rinnoin syksystä!

Viikonloppusuunnitelmia

Mulla on vapaa viikonloppu, harvinaista herkkua ja olen ihan innoissani!


Ajatuksissani aikaa on taas ja vaikka mihin, mutta saa nähdä mitä ehtii ja jaksaa;-) Ainakin piiiiitkät metsälenkit Alman kanssa, joka tapauksessa karvakaverin on vessaan päästävä ja nyt kun metsä alkaa nurkilta, tottakait toteutuu.





Pihaan pitäisi istuttaa pari pensasmustikan ja syyshortensian tainta. Viikolla olen asiaan perehtynyt ja opiskellut aiheesta googlettamalla. Minä, varsinainen hortonomi...Kuvassa on kuulemma alppiruusu, hän asuu etupihallamme ja siinä on hälle hyvä paikka, joten saa olla siinä kotiutuneena.
Takapiha on edelleen kaaoksessa. Vanha terassi kyllä purettu, kukkapenkki raastettu julmasti tyhjäksi (siihen tulee terassi, sori vaan kukkaset) ja nyt ootellaan päivää ettei sataisi, ruohonleikkuriin on bensakin ostettu, mutta minkäs teet, kokoajan sataa kaatamalla eikä silloin voi ajaa nurmikkoa. Voi kauhistus, saadaanko me enää tälle syksylle sitä edes leikattua? Ihme ja kumma, nyt eletään enemmän luonnon armoilla. Voi miten romanttista...





Eilen oltiin töiden jälkeen järjettömän ahkeria! Totuus on se, että saimme kaksi peiliä, kaksi taulua ja yhden naulakon porattua seinään paikoilleen. Eilinen saldo oli loistava, toisin kuin tänään, emme siis tehneet mitään (tosin tein tänään aamuvuoron ja olen herännyt klo 4;-). Saavutukseksi voi tosin tässä tapauksessa lukea sen, että jaksan vielä valvoa ja katsoin Maajussin morsiamet... Huomenna meille tulee vieraita. Voi miten olen heitä odottanut! Tervetuloa meille ystävät.





Ja kaikille oikein mukavaa viikonloppua, nauttikaa olostanne -töissä tai kotona!